Alvin Ailey

Alvin Ailey (5. tammikuuta 1931 – 1. joulukuuta 1989) oli yhdysvaltalainen modernin tanssin koreografi ja tanssija. Hän perusti 1958 oman ryhmänsä, jossa alkuvuosina oli ainoastaan afroamerikkalaisia tanssijoita. Ailey onkin merkittävästi vaikuttanut mustien tanssin laajenemiseen viihdetanssin ja stepin alueilta myös taidetanssiin. Ailey käyttää teoksissaan nykytanssi- ja balettisanaston lisäksi myös afrokulttuurin pohjalta syntynyttä jazztanssia. Alvin Aileyn tanssiryhmä teki modernia tanssia tunnetuksi pitkillä kiertueillaan ympäri maailmaa. Aileyn kuuluisimpia teoksia on Revelations, jossa musiikkina on negrospirituaaleja ja teemat liittyvät nimenomaan mustan väestönosan elämänkokemuksiin.[1]

Alvin Ailey 1955

Ailey oli kotoisin Teksasista Rogersin kaupungista, josta muutti 11-vuotiaana Los Angelesiin. 18-vuotiaana hän aloitti tanssiopinnot Lester Hortonin johdolla ja siirtyi myöhemmin tämän ryhmän tanssijaksi. Hortonin kuoltua 1953 Ailey toimi ryhmän koreografina vuoden, jonka jälkeen hän lähti New Yorkiin esiintymään Broadwayllä ja opiskelemaan mm. Martha Grahamin, Doris Humphreyn, Charles Weidmanin, Hanya Holmin, Anna Sokolowin ja Karel Shookin oppilaana. Hän opiskeli myös näyttelemistä. Itse hän katsoo "olevansa velkaa" häntä innostaneille ja auttaneille ihmisille, ja tätä velkaa hän maksaa takaisin tekemillään tansseilla.

Vuonna 1958 Ailey perusti ryhmänsä American Dance Theatren ja teki koreografiansa Blues Suite. Tämä ja kaksi vuotta myöhemmin syntynyt Revelations tekivät hänet tunnetuksi amerikkalaisen mustan tanssin uranuurtajana.[1] Ryhmän tarkoituksena oli esittää tanssiteoksia Amerikan mustan väestönosan perinteestä ja tarjota näyttämö lahjakkaille nuorille tanssijoille ja koreografeille. Ailey toi alusta asti tanssille uutta yleisöä helposti lähestyttävillä teoksillaan. Aileyn ryhmä myös esitti uudelleen modernin tanssin historiaan kuuluvia teoksia kuten Katherine Dunhamin, Ted Shawnin, Pearl Primusin ja José limónin teoksia. Vaikka alkuvuosina kaikki ryhmän tanssijat olivat mustia, ei rodulla ole Aileylle merkitystä, vaan hän etsii hyvin liikkuvia ja innostavia tanssijoita, jotka saivat olla yksilöitä. Oman tanssijanuransa Ailey lopetti 1965. Tanssiryhmä liittyi 1972 (uudella nimellä Alvin Ailey City Center Dance Theatre) New York City Center of Dramaan ja on kiertänyt laajasti sekä Yhdysvalloissa että muualla maailmassa - myös Suomessa.

Ailey käytti koreografioidensa musiikkina gospelia, Duke Ellingtonin ja Hugh Masekelan musiikkia.[2]

Aileyn koreografinen tyyli on tanssiteatterillinen ja hyödyntää kaikkia teatterin keinoja. Teokset ovat helposti lähestyttäviä myös tanssia aiemmin tuntemattomalle yleisölle, eivätkä niinkään hae uutta liikekieltä tai uudistuksia muodossa tai rakenteessa. Musiikkina on usein populaarimusiikkia kuten negrospirituaaleja, jazzia ja bluesia. Hän on tuottelias koreografi, jonka töistä jotkut ovat mestarillisia ja toiset eivät niin onnistuneita. Liikemateriaali teoksissa on aika rajoitettua ja sille ovat tyypillisiä suuret eleet, avonaiset käsivarret ja toistuvat arabeskit. Tanssit hakevat tehonsa rytmistä ja ryhmän unisono-tanssista. Aileylle tanssi on viihdettä ja hän haluaa puhutella suurta yleisöä ja innostaa sitä tanssin katsomiseen.^lähde? Kaupallisuudesta häntä on myös arvosteltu.^lähde?

Alvin Ailey oli avoimesti homoseksuaali ja eli pitkäaikaisessa suhteessa poliitikko David McReynoldsin kanssa 1950-luvulla. Ailey kuoli AIDSiin 58 vuoden iässä.[1]