Álvaro Obregón
Álvaro Obregón Salido (19. helmikuuta 1880 – 17. heinäkuuta 1928) oli meksikolainen kenraali ja poliitikko. Hän oli huomattava sotilaallinen johtaja, joka myös toimi maansa presidenttinä vuosina 1920–1924. Hänet valittiin uudelleen presidentiksi vuonna 1928, mutta äärikatolilainen José de León Toral murhasi hänet ennen uuden kauden alkua.
| Álvaro Obregón Salido | |
|---|---|
 Álvaro Obregón. |
|
| Meksikon 39. presidentti | |
| Edeltäjä | Adolfo de la Huerta |
| Seuraaja | Plutarco Elías Calles |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. helmikuuta 1880 Siquisiva, Sonora |
| Kuollut | 17. heinäkuuta 1928 (48 vuotta) México, Meksiko |
| Puoliso | María Tapia (1888–1971) |
| Tiedot | |
| Puolue | Partido Laborista Mexicano – PLM |
Obregón syntyi Francisco Obregónin ja Cenobia Salidon pojaksi Huatabampon kunnassa Sonoran osavaltiossa. Isä kuoli vuonna 1880, joten äiti kasvatti Álvaron ja muut lapsensa köyhyydessä. Obregón kuitenkin kävi koulua ja oli erilaisissa töissä, muun muassa viljelijänä. Hän oli 1910-luvulla keskeinen hahmo Meksikon vallankumouksessa. Hän puolusti Francisco I. Maderon valtaa ja taisteli sitten hänet syrjäyttäneen Victoriano Huertan joukkoja vastaan.
Victoriano Huerta pysyi vallassa vuoteen 1914. Valtaan nousi vuonna 1915 Venustiano Carranza, jonka aikana Obregónista tuli sotaministeri. Huhtikuussa 1915 Obregón menetti oikean käsivartensa Celayan taistelussa. Hän ilmoitti vuonna 1919 aikeistaan pyrkiä Meksikon presidentiksi. Tämä ei miellyttänyt Carranzaa. Hän ei halunnut Meksikolle sotilastaustaista presidenttiä, vaan toivoi suurlähettiläs Ignacio Bonillasista seuraajaansa. Obregónin kannatus oli kuitenkin laajaa. Carranzan ja Obregónin välille kehittynyt konflikti johtikin väkivaltaisuuksiin, jotka johtivat Carranzan murhaan toukokuussa 1920.
Kausi presidenttinä ja myöhemmät vaiheet
Työväenpuoluetta (esp. Partido Laborista) edustaneen Obregónin valinta Meksikon presidentiksi vuonna 1920 merkitsi monien mielestä Meksikon vallankumouksen päätöstä, vaikka väkivaltaisuudet eivät siihen päättyneetkään.[1]
Obregón koki kenraali Pancho Villan yhä potentiaaliseksi uhkaksi. Villa murhattiin heinäkuussa 1923.
Obregónin kaudella muun muassa suoritettiin koulutus- ja maareformeja. Presidentti suhtautui epäluuloisesti katoliseen kirkkoon.
Obregónin kausi päättyi vuonna 1924. Hänen seuraajakseen noussut Plutarco Elías Calles oli juuri Obregónin itsensä suosima ehdokas. Adolfo de la Huertan pyrkimys seuraavaksi presidentiksi johti kuitenkin väkivaltaisuuksiin. Obregón kukisti Huertan joukot, ja Huerta lähti maanpakoon. Koska vastarinta oli murskattu, Calles nousi helposti seuraavaksi presidentiksi.
Vuoden 1928 vaaleissa Obregón oli jälleen ehdolla presidentiksi ja tuli valituksi. Hän ei kuitenkaan ehtinyt aloittaa uutta kautta, koska katolilainen José de León Toral ampui hänet ravintolassa 17. heinäkuuta. Monet katolilaiset vihasivat Obregónia, koska hänet nähtiin Callesin liittolaisena. Callesin kirkonvastaiset toimet olivat johtaneet vuonna 1926 käynnistyneeseen kristittyjen Cristero-kapinaan. Callesin kausi päättyi marraskuussa 1928, ja hänen nimelliseksi seuraajakseen nousi Emilio Portes Gil. Calles kuitenkin pysyi maan johtajana de facto.
Obregónista oli japanilaisen Krysanteemin ritarikunnan jäsen vuodesta 1924.
Yksityiselämä
Obregónilla oli puoliso María Tapia. Sonoran kuvernöörinä vuosina 1955–1961 toiminut Álvaro Obregón Tapia oli heidän poikansa.
Lähteet
- Biography of Alvaro Obregón. About Education. Viitattu 2.7.2015.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Álvaro Obregón Wikimedia Commonsissa