Alumiini-isopropoksidi

Alumiini-isopropoksidi eli alumiinitri-isopropoksidi ((C3H7O)3Al) on alumiini-ionien ja alkoksideihin kuuluvien isopropoksidi-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä katalyyttinä sekä muiden alumiiniyhdisteiden valmistamiseen.

Alumiini-isopropoksidi
Tunnisteet
CAS-numero 555-31-7
Ominaisuudet
Molekyylikaava (C3H7O)3Al
Moolimassa 204,238
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 118,5 °C[1]
Kiehumispiste 140,5 °C (8 mmHg)[1]
Tiheys 1,0346 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Ominaisuudet
Alumiini-isopropoksiditetrameerin rakenne

Huoneenlämpötilassa alumiini-isopropoksidi on valkoista hygroskooppista kiteistä ainetta. Yhdiste esiintyy muille metallialkoksideille tyypillisesti oligomeereinä, tyypillisesti trimeereinä tai tetrameereinä. Alumiini-isopropoksidi reagoi veden kanssa muodostaen alumiinihydroksidia ja liukenee muun muassa etanoliin, isopropanoliin, kloroformiin, bentseeniin ja tolueeniin.[1][2][3][4]

Valmistus ja käyttö

Alumiini-isopropoksidia voidaan valmistaa johtamalla isopropanolia alumiinilastuja sisältävän kolonnin läpi. Reaktiossa voidaan käyttää katalyyttinä jodia tai elohopea(II)kloridia, mutta se ei ole välttämätöntä. Toinen tapa yhdisteen valmistamiseen on lisätä isopropanolia alumiinikloridin bentseeniliuokseen, jolloin ammoniumkloridi saostuu liuoksesta. Alumiini-isopropoksidi voidaan puhdistaa tislaamalla alhaisessa paineessa.[1][2][3]

Alumiini-isopropoksidia käytetään orgaanisen kemian synteeseissä erityisesti Meerwein–Ponndorf–Verley-pelkistyksessä ja Oppenauer-hapetuksessa. Lisäksi sitä voidaan käyttää katalyyttinä oksiimien hydrolyysissä epoksidien toisiintumisissa ja renkaanavautumisadditioissa sekä eetterien synteeseissä.[3][4] Muita käyttökohteita ovat alumiinin karboksylaattisuolojen, esimerkiksi palmitaatin, formiaatin, stearaatin ja asetyylisalisylaatin valmistuksessa, tekstiilien vedenpitävyyttä lisäävissä käsittelyissä ja eräiden maalien valmistuksessa.[3][2][5]

Lähteet
  1. M. Horn & U. Horns: Alkoxides, Metal, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000 Viitattu 20.10.2016
  2. Otto Helmboldt, L. Keith Hudson, Chanakya Misra, Karl Wefers, Wolfgang Heck, Hans Stark, Max Danner & Norbert Rösch: Aluminum Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007. Viitattu 20.10.2016
  3. Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 62. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  4. Kazuaki Ishihara, Hisashi Yamamoto & David Crich: Aluminum Isopropoxide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2009. Teoksen verkkoversio Viitattu 20.10.2016
  5. Arthur L. McKenna: Aluminum Carboxylates, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000 Viitattu 20.10.2016
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.