Alueellinen puolustusjärjestelmä

Alueellinen puolustusjärjestelmä on Suomen ja eräiden muiden valtioiden valitsema sotilaallisen maanpuolustuksen perusratkaisu, jossa korostetaan maan puolustamista alueen syvyydessä vihollista kuluttaen.

Puolustusjärjestelmän rakenne

Alueelliset joukot

Suomen alueellisessa puolustusjärjestelmässä sodan ajan puolustusvoimat jakautuvat kahteen luonteeltaan erilaiseen osaan: alueellisiin ja operatiivisiin joukkoihin. Alueelliset joukot ovat jalkaväkiprikaateja, erillisiä komppanioita, vartiokomppanioita ja -pataljoonia sekä torjuntapataljoonia, jotka perustetaan kunkin alueen reserviläisistä. Niiden tehtävänä on kaikissa olosuhteissa toimia omalla alueellaan torjuen vihollisen maahanlaskuja ja erikoisjoukkotoimintaa. Mikäli alueelliset joukot joutuvat voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi, ne viivyttävät ja kuluttavat vihollista väistyen tämän tieltä pyrkien välttämään tuhoutumisen. Tämän jälkeen ne siirtyvät sissitoimintaan häiriten vihollisen huoltoyhteyksiä. Maakuntajoukot muodostavat alueellisten joukkojen vahvimman osan.lähde?

Operatiiviset joukot

Operatiiviset joukot koostuvat valmiusprikaateista, panssariprikaatista, jääkäriprikaateista, helikopteripataljoonasta ja mekanisoiduista taisteluosastoista, erikois- ja aselajijoukoista ja ilmatorjuntajoukoista sekä meri- ja ilmavoimista. Näiden yksiköiden, jotka perustetaan kriisin varhaisessa vaiheessa, tehtävänä on suojata liikekannallepano sekä estää ja torjua strateginen isku. Rannikoilla maihinnousuyritykset torjutaan käyttäen hyväksi saaristoa. Varsinaisessa kriisissä joukot siirretään painopistealueille, jossa ne alueellisten joukkojen tukemina torjuvat vihollisen hyökkäyksen alueen syvyydessä. Tämän jälkeen ne tuhoavat vastahyökkäyksellä vihollisen, jonka taistelukyky on heikentynyt pitkällisten taisteluiden ja huoltoyhteyksien pitenemisen ja häirinnän seurauksena. Yleisjoukkoja käytetään siis taistelujen ratkaisuun niin strategisella tasolla koko valtakunnan mittakaavassa, kuin myös taktisissa painopisteissä.

Järjestelmän muutos

Suomen puolustusvoimien supistamisen seurauksena alueellinen puolustusjärjestelmä on muuttunut. Vaikka perusdoktriini on pysynyt samana, uhkakuvamallit ja joukkorakenne ovat muuttuneet. Aiemmin Puolustusvoimat varautui pääasiallisesti torjumaan laajamittaista hyökkäystä maan alistamiseksi, mutta tämän uhkakuvamallin rinnalle on sittemmin noussut strateginen isku valtakunnan ydinalueen Helsingin lamauttamiseksi.

Strategisen iskun uhkakuva on alkujaan ruotsalainen. Se on mahdollistanut puolustusbudjetin ohjaamisen 50 %:sti hankintoihin ja samalla supistamaan jalkaväkiprikaateja Keski- ja Pohjois-Ruotsissa niitä tukevine aselajeineen, kuten kenttätykistöä. Ruotsi lopetti varusmiesten kouluttamisen vuonna 2006 tykkimiehiksi ja siirtyi asevelvollisuuteen, jossa 1/7 ikäluokasta ruotsalaismiehiä suorittaa aseellisen palveluksen. Suomessa strategisen iskun käsitteen toi voimakkaasti esille puolustusvoimien komentaja Gustav Hägglund, ja sillä perusteltiin myös hanketta hankkia taisteluhelikoptereita sekä merivoimille ilmatyynyalukset. Ruotsissa ajatus on laajentunut kokonaismaanpuolustukseksi, jossa puolustusvoimien ensisijaisiin tehtäviin kuuluvat kansainväliset tehtävät. Suomessa puolestaan 95 % puolustustoimista tähtää maan alueen puolustamiseen. Suomessa hankintoihin käytetään 1/3 puolustusbudjetista.

Samalla joukkorakennetta on kehitetty. Kylmän sodan loppuvuosina Suomen puolustusvoimien sodan ajan vahvuus oli yli 700 000 sotilasta, mutta suurin osa joukoista olisi jouduttu varustamaan toisen maailmansodan aikaisella aseistuksella.lähde? Vuonna 2023 sodan ajan vahvuus on 280 000 sotilasta,[1][2] mutta kaikille joukoille kyetään takaamaan varsin hyvä perusvarustuksen taso. Jokaiselle taistelijalle riittää rynnäkkökivääri ja kaikki joukot voidaan varustaa panssarintorjunta-aseistuksella. Yleisjoukoille kyetään jakamaan jopa kaikkein ajanmukaisinta materiaalia. Tämän lisäksi alueellisten joukkojen kokoonpanoa on muokattu maavoimien uuden taistelutavan mukaiseksi.[3]

Nykyaikaisen sodankäynnin 40–50 kilometriä syvän rintaman vuoksi on maavoimien iskuvoimaa ryhdytty ajattelemaan uudella tavalla. Suuria panssariyhdistelmiä pidetään alttiina ilmavaaralle, minkä vuoksi toisesta panssariprikaatista ja kahdesta panssarivaunupataljoonasta on luovuttu.

Valmiuden kohottaminen

Valmiuden kohottaminen tapahtuu alueellisessa puolustusjärjestelmässä joustavasti ja suhteellisen huomaamattomasti.[4] Valmiuden kohottamisen alkuvaiheissa ilma- ja meripuolustuksen johtokeskusten henkilöstöä lisätään ja hävittäjätorjunnan valmiutta kohotetaan. Samalla meripuolustuksen ohjusyksiköt kohottavat valmiuttaan ja hajaantuvat toiminta-alueilleen. Miinanlaskuun valmistaudutaan.[5] Maavoimissa varustaudutaan yksiköiden perustamiseen ja kohotetaan varuskuntien vartiointia. Nämä toimenpiteet voidaan tehdä aloittamatta liikekannallepanoa. Jokaisella yksiköllä on oikeus kohottaa valmiutensa itsenäisesti tilanteen vaatimusten mukaiseksi, mikäli yhteydet ylempään johtoportaaseen ovat katkenneet. Vuonna 2016 voimaan astuneen Asevelvollisuuslain muutoksen myötä reserviläinen voidaan kutsua kertausharjoituksiin välittömästi jos kyse on sotilaallisen valmiuden joustavasta kohottamisesta ja Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevä välttämätön tarve tätä edellyttää.[6] Varsinainen liikekannallepano alkaa tärkeimpien esikuntien ja yksiköiden kertausharjoituksilla, joissa luodaan sodanajan yleisjoukkojen runko. Jos tarve vaatii, valmiutta kohotetaan perustamalla tarvittavassa laajuudessa muut yksiköt. Tämä on kuitenkin erittäin kallista ja vaatii valmiuslain ja puolustustilalain käyttöönottoa, minkä vuoksi kynnys täyteen liikekannallepanoon on korkea.[7]

Katso myös

Lähteet
  1. Teivainen, Aleksi: Finland to raise wartime strength to 280,000 troops Helsinki Times. 17.2.2017. Viitattu 9.4.2023. (englanniksi)
  2. Reservissä intti.fi. Viitattu 9.4.2023.
  3. Jääkärijoukkueen ja -ryhmän käsikirja 2018 (pdf) puolustusvoimat.fi. 21.12.2017. Mikkeli: Maavoimien esikunta, Henkilöstöosasto. Viitattu 16.2.2018.
  4. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko 2004, kohta 5.1.2
  5. Kielo 2006 harjoitus puolustusvoimien sivuilla: Miinojen lastausta (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Asevelvollisuuslain muutokset voimaan 1. heinäkuuta – nopea kertausharjoituksiin kutsu mahdolliseksi finlex.fi. 1.7.2016. Viitattu 16.2.2018.
  7. Tietoja Suomen kokonaismaanpuolustuksesta 2006, kappale 5.2 (Arkistoitu – Internet Archive)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.