Altai (vuoristo)

Altai[1] eli Altaivuoret ("kultavuoristo") on vuoristo Keski-Aasiassa.[2] Altailla tarkoitetaan toisinaan vain Irtyšin ja Obin latvojen välistä aluetta ja taas toisinaan Irtyšin ja Jenisein latvojen välistä aluetta. Alueella on paljon malmiesiintymiä. Altain korkein vuori on 4 506 metriä korkea Beluha. 900 km:n pituinen Altain rata johtaa Siperian pääradalta (Nikolajevskista) Semipalatinskiin.

Altain vuoristo
Beluhan huippu
Metsänvartijoita Markakolin luonnonpuistossa.

Luonto

Altain ilmasto ei ole muuttunut merkittävästi viime jääkauden jäljiltä.[3] Siellä elävät nisäkäslajit ovat paljolti pysyneet samoina ilmeisiä tapauksia kuten sukupuuttoon kuolleita mammutteja lukuunottamatta. Siksi se on harvoja maapallon paikkoja, joiden nisäkäslajisto on yhä jääkautista.[3]

Altaivuorilla on Denisovanluola, josta löytyi vuonna 2010 denisovanihmisen, aiemmin tieteelle tuntemattoman ihmislajin tai ihmisen alalajin luita.[3]

Visentti eli Altaivuorilla ainakin keskiajalle tai mahdollisesti jopa 1700-luvulle saakka.[4]

Maailmanperintökohde

Unescon maailmanperintöluettelon kohteen nimeltä Altain kultavuoret muodostavat Ukokin tasangon suojelualue, Beluhavuoren luona oleva Katunin luonnonsuojelualue ja Altyn-Köl-järven sisältävä Altain luonnonsuojelualue. Siperiassa sijaitseva alue on kooltaan 16 114 neliökilometriä. Alueella elää uhanalaisia eläinlajeja kuten lumileopardi.

Suomalaista tutkimusta

Altain maantiedettä ja geologiaa tutki 1900-luvun alussa suomalainen maantieteilijä J. G. Granö, joka kirjoitti matkoistaan Altailla myös yleistajuisia matkakirjoja ja otti alueelta runsaasti valokuvia.

Lähteet
  1. Hakulinen, Kerkko ja Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 16. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7. (suomeksi)
  2. Hakulinen, Kerkko: Paikannimet. WSOY sanakirjat. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-27676-6.
  3. Barras, Colin: Ice-age animals live on in Eurasian mountain range New Scientist. 22.1.2014. Viitattu 25.4.2023. (englanniksi)
  4. Sipko, Taras P.: European bison in Russia – past, present and future European Bison Conservation Newsletter Vol 2 (2009) s. 148–159. Arkistoitu . Viitattu 25.4.2023. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.