Alppikiitäjä

Alppikiitäjä, aikaisemmalta nimeltään alppitervapääsky[2] (Apus melba) on kiitäjälintujen lahkon isokokoinen edustaja. Laji tunnetaan myös nimellä Tachymarptis melba.

Alppikiitäjä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kiitäjälinnut Apodiformes
Heimo: Kiitäjät Apodidae
Suku: Tervakiitäjät Apus
Laji: melba
Kaksiosainen nimi

Apus melba
Linnaeus, 1758
Katso myös

  Alppikiitäjä Wikispeciesissä
  Alppikiitäjä Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 20–23 senttiä, siipien kärkiväli 51–58 senttiä ja paino 70–100 grammaa. Tumma, tervapääskyä suurempi lintu, jolla on valkea vatsa ja kurkkulaikku. Lento on rauhallisempaa ja siiveniskut hitaampia kuin tervapääskyn. Ääni on korkea viserrys. Sukupuolet ovat samanväriset.

Esiintyminen

Alppikiitäjä elää, nimensä mukaisesti, Alpeilla ja muualla Etelä-Euroopan ja Lähi-idän vuoristoseuduilla, sekä Afrikassa ja Intiassa. Lajista tunnetaan noin 10 alalajia. Euroopan populaatio on kooltaan 280 000 – 650 000 yksilöä, pesivien parien määrän ollessa 44 000 – 62 000. Pohjoiset populaatiot talvehtivat Afrikassa. Alppikiitäjä on tavattu Suomessa viidesti: 10.10.1980 Pyhtäällä, 5.5.1989 Kotkassa, 19.5.2003 Pukkilassa, 1.6.2006 Helsingissä ja 8.8.2010 Keuruulla.

Elinympäristö

Vuoristoseudut, tavallisesti alle 1½ kilometrin korkeuteen mutta paikoin jopa 4 kilometrin korkeudelle saakka. Ruokailee myös alavilla mailla.

Lisääntyminen
Alppikiitäjän munia.

Pari elää yhdessä koko elämänsä. Pesii yhdyskunnissa kalliojyrkänteillä ja korkeissa rakennuksissa. Pesä on matala, lautasen mallinen ja rakennettu höyhenistä ja ruohonkorsista. Munia on 1–4, tavallisesti 2–3. Haudonta kestää 17–23 päivää, molemmat puolisot hautovat.

Ravinto

Syö ilmameren hyönteisiä ja hämähäkkejä, Afrikassa myös lentäviä heinäsirkkoja ja termiittejä.

Lähteet

Viitteet
  1. BirdLife International: Tachymarptis melba IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
  2. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1856. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.