Alpo Suhonen

Pelaajaurallaan Suhonen pelasi SM-sarjassa kolmessa eri joukkueessa kausina 1965–1971: Karhuissa, Ässissä ja Jokereissa. Vuonna 1971 SM-kultaa voittanut Suhonen pelasi pääsarjassa kaiken kaikkiaan 103 ottelua pistein 25+13.

Suhonen tunnetaan paremmin pitkästä valmentajaurastaan. Suomessa hän on valmentanut pääsarjassa FoPS:aa, SaiPaa, HPK:a, Jokereita, HIFK:ta ja viimeksi Porin Ässiä kaudella 2008–2009. Suhosesta tuli Suomen A-maajoukkueen päävalmentaja jätettyään SaiPan 1982. Neljän kauden aikana hän oli Suomen luotsina 86 ottelussa, joista joukkue voitti 30. Ennen A-maajoukkueen pestiä Suhonen oli valmentanut myös Suomen 20- sekä 18-vuotiaiden maajoukkueita.

Suhonen on tehnyt pitkän valmentajauran myös ulkomailla. Winnipeg Jetsin apuvalmentajana Suhonen toimi vuodet 1989–1990 ja 1992–1993 sekä Toronto Maple Leafsin apuvalmentajana 1998–2000. Torontosta hän vaihtoi vuonna 2000 Chicago Blackhawksiin, josta sai ensimmäisenä eurooppalaisena päävalmentajan pestin NHL:ssä. Suhonen johti Chicagoa vajaan vuoden, kunnes erosi terveyssyiden takia. Suhosen aikana Blackhawksien voittoprosentti oli 43,3.[1] Lisäksi Suhonen on valmentanut AHL:ssä ja IHL:ssä sekä useita kausia Sveitsissä. Viimeksi hän valmensi kauden 2011–12 HC 05 Banská Bystricaa Slovakiassa.

Klotenin urheilutoimenjohtajana Suhonen toimi 2009–2011 ja vuosina 2012–2017 hän toimi Itävallan jääkiekkoliiton urheilujohtajana[2][3].

Suhonen on toiminut myös teatteriohjaajana sekä Turun kaupunginteatterin johtajana 1991–1992, ja toiminut Pori Jazzin toiminnanjohtajana vuosina 2003–2004. Lisäksi Suhonen on tunnettu myös kirjailijana. Suhonen pitää Forssassa taidegalleriaa nimeltä Galleria F.

Suhonen oli asunut avoliitossa näyttelijä Sinikka Sokan kanssa vuodesta 1994 vuoteen 2018. Alpo Suhosella on kolme lasta: Alpo jr. (s. 1977), Markus (s. 1980) sekä Henrik (s. 1981, Komposti Sound Systemin DJ Enrico). Suhonen asuu Forssassa.

Alpo Suhonen oli Vihreiden ehdokkaana kevään 2011 eduskuntavaaleissa.[4]

• 1 Suomen mestaruus pelaajana (1971)
• 1 alle 18-vuotiaiden Euroopan Mestaruus valmentajana (1978)
• EM-pronssi 1985
• 2 Sveitsin mestaruutta valmentajana (1995, 1996)
• Suomen Jääkiekkoleijona #149

• Sokala, Hannu & Suhonen, Alpo: NHL – Nappulat, huijarit ja liikemiehet. D-Works SK, 1997. ISBN 978-951-9-77040-6.
• Puhakainen, Jyri & Suhonen, Alpo: Valmentaja ja filosofi. Like, 1999. ISBN 978-951-5-78679-1.
• Kausi sydämestäni. Chicagon päiväkirjat. WSOY, 2001. ISBN 978-951-0-26536-9.
• Kirje urheilijalle. WSOY, 2002. ISBN 978-951-0-27069-1.
• Suhonen, Alpo & Pakarinen, Risto: Pelaa omalla mailallasi. Auditorium, 2015. ISBN 978-952-7-04319-6
• Suhonen, Alpo & Pakarinen, Risto: Markku Kanerva - Näin valmennan voittajia. Into, 2020. ISBN 978-952-3-51148-4

• Mennander, Ari; Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3.
• Suhosen tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
• Alpo Suhonen Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
• saksankielinen biografia (Arkistoitu – Internet Archive)
• Alpo Suhonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)

• Ylen Elävä arkisto: Suhonen ja Nieminen puhuvat menestyksestä ja mammonasta