Alpi Pasma

Pasman vanhemmat olivat kauppias Alexander Pasma ja Johanna Nuoliniemi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Anna Katarina Wahrmanin kanssa. Pasma kirjoitti ylioppilaaksi Kemin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1909 ja liittyi Pohjois-Pohjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Dresdenin eläinlääkintäkorkeakoulussa ja myöhemmin Leipzigin yliopiston yhdistetyssä lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän suoritti eläinlääketieteen kandidaattitutkinnon Dresdenissä vuonna 1911.[1][2]

Jääkäripataljoona 27 pataljoonaharjoituksen tauolla Lockstedter Lagerissa hieman ennen rintamalle siirtymistä vuonna 1916.

Pasma toimi eläinlääkärinä Rovaniemellä ja osallistui jääkärivärväystoimintaan ja oli mukana järjestämässä pohjoista etappireittiä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 26. marraskuuta 1915.[1][2] Pasma pyrki vapaaehtoisena perusteilla olevaan Jääkäripataljoonan tykistöön ja tulikin valituksi yhtenä niistä 26 miehestä, jotka Jääkäripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hänet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minkä päivämäärän voidaan katsoa olevan jääkäritykistön virallinen perustamispäivä.[3] Tykistöstä hänet siirrettiin pataljoonan jalkaväkeen 12. elokuuta 1916 ja sijoitettiin 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Ekkau-Kekkaussa. Pataljoonan 4. komppaniasta hänet siirrettiin 15. marraskuuta 1916 alkaen pataljoonan täydennysjoukkoon , josta laskettiin sairauden takia siviilitöihin, jona aikana hän toimi apulaiseläinlääkärinä Juliehissa.[1][2]

Pasma palasi takaisin Suomeen muista jääkäreistä poiketen 9. maaliskuuta 1918 Ruotsin kautta. Suomeen päästyään hän astui Valkoisen armeijan palvelukseen 13. maaliskuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä. Hänet sijoitettiin armeijassa eläinlääkäriksi Uudenmaan rakuunarykmenttiin. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Orivedellä, Lempäälässä ja Vesilahdella.[1][2]

Pasma jäi sisällissodan jälkeen armeijan palvelukseen edelleen eläinlääkärinä Uudenmaan rakuunarykmentissä, josta hän siirtyi 20. elokuuta 1918 alkaen Karjalan ratsujääkärirykmenttiin. Hän erosi armeijasta 22. lokakuuta 1918 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön, jossa hän toimi 20. marraskuuta 1918 – 27. tammikuuta 1919 välisenä aikana Sortavalan maalaiskunnan suojeluskunnan päällikkönä. Myöhemmin hän toimi kaupungin- ja kunnaneläinlääkärinä eri paikkakunnilla aina kuolemaansa saakka. [1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 1. maaliskuuta 1916 Luutnantti 13. maaliskuuta 1918		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.