Alphonse (Toulouse)
Alphonse (11. marraskuuta 1220 – 21. elokuuta 1271) oli Ranskan kuninkaan Ludvig VIII Leijonan ja hänen puolisonsa Kastilian Blankan poika.
Alphonse oli kuningas Ludvig IX Pyhän nuorempi veli ja sai isänsä testamentin määräysten mukaisesti apanage-läänityksekseen Poitoun kreivikunnan ja osan myös Auvergnesta. Pariisin vuoden 1229 rauhan mukaisesti hän solmi avioliiton Toulousen kreivin Raymonde VII (IX) de Saint-Gillesin tyttären Jeannen kanssa vuonna 1237. Vaimonsa ja appensa kuoltua vuonna 1249 hän peri itselleen myös Toulousen kreivikunnan.
Vuoden 1241 lopulla Alphonse joutuu vastatusten vahvan vasallinsa Hugues X de Lusignanin kanssa. Kapinoivalla vasallilla on takanaan Englannin kuninkaan Henrik III:n että myös Alphonsen oman apen Raymon VII de Saint-Gillesin tuki. Veljensä, Ludvig IX:n avustuksella hän kuitenkin voittaa kapinoitsijan ja tämän liittolaiset Taillebourgin tasitelussa 21. heinäkuuta 1242.
Alphonse osallistui kahteen eri ristiretkeen; vuonna 1248 veljensa Ludvig Pyhän kanssa Tunisiaan tehtyyn seitsemänteen ristiretkeen ja vuonna 1270 kahdeksanteen ristiretkeen. Vuonna 1252, kun hänen äitinsä Blanka kuoli, tuli Alphonsesta yhdessä veljensä Kaarlen kanssa valtionhoitaja siksi ajaksi kun kuningas Ludvig Pyhä viipyi ristiretkellään. Tänä aikana hän osallistui ns. Pariisin rauhan neuvottelemiseen, tässä rauhassa Englannin kuningas Henrik III luopui vaatimuksistaan Ranskassa oleviin alueisiin: Normandiaan, Maineen, Anjouhun ja Poitouhun. Korvauksena ranskalaiset lupasivat olla tukematta häntä vastaan kapinoivia englantilaisia.
Alphonse kuoli ilman jälkeläisiä paluumatkallaan kahdeksannelta ristiretkeltä 21. elokuuta vuonna 1271 mahdollisesti Italian Savonassa. Näin hänen läänityksensä palautuvat feodaalilakien ja perinteen mukaan lääninherralle, eli Ranskan kuninkaalle. Hänen Auvergnesta hallitsemaasa osaa kutsuttiin tämän jälkeen "kuninkaalliseksi Auvergnen alueeksi", kunnes se myöhemmin korotettiin herttuakunnaksi. Tätä aluetta ei siis pidä sekoittaa Auvergnen kreivikuntaan, eikä sen myöhemmän muodon Auvergnen dauphinén kanssa. Testamentillaan hän kuitenkin oli määrännyt alueisiinsa kuuluneen Venaissin kreivikunnan paavien Pyhälle istuimelle, jolle se siirtyi vuonna 1274 ja oli sen hallinnassa aina vallankumoukseen, vuoteen 1791 saakka.