Alli

Alli (Clangula hyemalis) on keskikokoinen musta-ruskea-valkea sorsalintu. IUCN on luokitellut sen vuodesta 2012 lähtien vaarantuneeksi lajiksi.[1][3][4] Suomessa alli on luokiteltu silmälläpidettäväksi.[5]

Alli
Koiras.
Koiras.
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut
Suomessa:

Silmälläpidettävä [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Clangula
Laji: hyemalis
Kaksiosainen nimi

Clangula hyemalis
(Linnaeus, 1758)
Katso myös

  Alli Wikispeciesissä
  Alli Commonsissa

Koko ja ulkonäkö
Allikoiras lennossa.

Aikuisilla alleilla on valkea vatsapuoli, selkäpuoli on ruskean-mustan ja valkean kirjava sukupuolen ja vuodenajan mukaan. Koiraalla on keväällä pitkä pyrstöjouhi.

Sen pituus 38–60 cm, siipien kärkiväli 75 cm, paino 500–1 100 g. Sen ääntely kuulostaa huudolta ”a-al-li, a-al-li”, josta se on saanut nimensäkin.

Vanhin suomalainen rengastettu alli on ollut 22 vuotta, 7 kuukautta ja 9 päivää vanha.[6] Se on samalla myös Euroopan vanhin alli.[7]

Levinneisyys
Allin munia.

Alli on muuttolintu, joka viettää kesänsä Pohjois-Atlantin rannoilla, Alaskassa, Pohjois-Kanadassa, Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Venäjällä. Suomessa alli pesii Tunturi-Lapin pienten järvien ja jokien rannoilla ja palsasoilla, yksittäisiä pesimishavaintoja on Perämeren rannikolta ja Pohjanmaan edustan saarilta.

Talveksi alli muuttaa etelämmäksi. Tärkein talvehtimisalue on Itämeri, jossa talvehtii noin 4,5 miljoonaa allia. Suomen Lapissa pesii noin 1 500 paria[3], mutta alleja havaitaan paljon enemmän, koska Pohjois-Venäjän allit levähtävät täällä muuttomatkoillaan, ja lauhoina talvina osa talvehtijoista jää Suomen etelärannikolle. Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan 8 000–18 000 paria, Venäjän 350 000–500 000 paria. Maailman allipopulaation koko on 7,2–7,8 miljoonaa yksilöä.

Uhanalaisuus

IUCN luokitteli allin vaarantuneeksi lajiksi[1] ja pilkkasiiven erittäin uhanalaiseksi keväällä 2012, sillä niiden Itämerellä talvehtivien määrä romahti kymmenessä vuodessa alle puoleen. Aiemmin alleja ammuttiin syksyisin esimerkiksi Suomessa noin 10 000 kappaletta. Syy kannan romahtamiseen on poikastuotannon huonous, minkä arvioidaan johtuvan ilmastonmuutoksesta. Myyrien vähentymisen vuoksi pedot syövät pohjoisessa merilintujen poikasia.[3] Suomessa alli on luokiteltu vuodesta 2015 lähtien silmälläpidettäväksi[5].

Elinympäristö

Lajin elinympäristöä ovat tundran ja tunturien pienet järvet ja joet.

Lisääntyminen
Allinaaras kuuden poikasensa kanssa.

Alli rakentaa pesänsä kasveista maalle, lähelle vesirajaa, toisinaan pesä voi kuitenkin sijaita jopa kilometrinkin päässä lähimmästä vesialueesta. Pesä vuorataan untuvilla. Pesintä alkaa kesä-heinäkuussa ja naaras munii 5–11 munaa, joita se hautoo 23–24 päivää. Haudonnan alkuvaiheessa koiras on pesän lähettyvillä, mutta naaras huolehtii jälkeläisistä käytännössä yksin tai lyöttäytyy yhteen muiden naaraiden kanssa. Emot hoitavat poikasia noin viisi viikkoa, jonka jälkeen emo jättää lentokykyiset poikaset. Allit tulevat sukukypsiksi kaksivuotiaina.

Ravinto

Alli syö simpukoita, kotiloita, äyriäisiä ja pikkukaloja, sekä muita pieniä mereneläviä, joita se löytää joko vedestä tai maalta.

Nimi

K.E. Kivirikko on kirjannut seuraavia allin kansanomaisia nimiä: tunturialli (valkeapäinen koiras), tavallinen alli (ruskeapäinen koiras), isompialli, upseerialli, allisorsa.[8] Historiallisia nimiä ovat olleet tohtaja (Schroderus, 1637, Lönnrot 1861), jääsuorsa (Lencqvist, 1760, Ganander, 1787, Helenius, 1838), kirsisuorsa (Ganander, 1787, Sadelin, 1810, Lönnrot, 1861) ja myös kirsipartti, jokisuorsa, jääpurri, hankelo ja allitelkkä.[9]

Tieteellinen nimi Clangula hyemalis viittaa latinan sanoihin "kaikua" (lat. clangere) ja "talvi" (lat. hiems).[10][11]

Lähteet
  • Häkkinen, Kaisa: Linnun nimi. Teos, 2011. ISBN 978-951-851-434-6.
  • Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4.
  • Kivirikko, K. E.: Suomen linnut. Toinen osa. Wsoy, 1927.
  • Vallauri, T. & Durando, C.: Dizionario Latino. Latino–italiano. Italiano–latino. RusconiLibri, 2011.

Viitteet
  1. BirdLife International: Clangula hyemalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2021).
  3. Lapintie, Pyry: Alli ja pilkkasiipi nimettiin uusiksi uhanalaisiksi lajeiksi. Helsingin Sanomat, 8.6.2012, s. A8. Artikkelin verkkoversio.
  4. Heikkinen, Sammeli: Tämä riistalintu on nyt uhanalainen: "Metsästyksestä pakko luopua" Vihreä Lanka. 7.6.2012. Viitattu 2.4.2021.
  5. Alli – Clangula hyemalis laji.fi. Viitattu 2.4.2021.
  6. Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 2.4.3023.
  7. Longevity list European Union for Bird Ringing. Viitattu 2.4.2023. (englanniksi)
  8. Kivirikko, 1927, s. 182
  9. Häkkinen, 2011, s. 262–263
  10. Jobling, 2010, s, 110, 197
  11. Vallauri & Durando, 2011

    Kirjallisuutta
    • Etelä, Jouko & Kumlander, Bo-Göran 1976: Alli Clangula hyemalis pesinyt Suomenlahdella. - Lintumies 2.1976 s. 63. SLY.
    • Panula, Pertti 1978: Allin erehdys. - Lintumies 1.1978 s. 24-25. LYL.
    • Salminen, Aarno 1981: Allin monet kasvot. - Lintumies 1.1981 s. 2-9. LYL.
    • Ilkka Koivisto ym.: Kodin suuri eläinkirja 1. Espoo: Weilin+Göös, 1978. ISBN 951-35-1704-7.
    • Yrjö Kokko 1961: Alli, jäänreunan lintu.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.