Allergia

Allerginen reaktio syntyy, kun atooppisen ihmisen immuunijärjestelmä toimii liian voimakkaasti ja epätarkoituksenmukaisesti. Kun elimistö puolustautuu harmittomia aineita vastaan tulehdusreaktiolla, ilmenee allergialle tyypillisiä sairausoireita.[4]

Allergisen reaktion aiheuttaa yleensä jokin elimistön ulkopuolelta tullut aine eli allergeeni, joka on tavallisesti jokin valkuaisaine. Allergeeneja voi tulla elimistöön hengityksen, nielemisen tai kosketuksen kautta. Allergeeneja saadaan esimerkiksi siitepölystä, eläinpölystä, pistävän hyönteisen myrkystä ja ruoka-aineista (tavallisimmin lapsilla maito, kananmuna ja vehnä, aikuisilla lisäksi pähkinät, soija, kala ja äyriäiset[5][6]). Kosketusihottumaa aiheuttavia allergeeneja eli hapteeneja ovat kemikaalit ja metallit. Lääkeallergiassa allergeenina voi toimia itse lääke, sen aineenvaihdunnan tuote tai lääkevalmisteen apuaine. Myös jokin fysikaalinen tekijä, kuten auringon ultraviolettivalo, voi muuttaa aineen allergeeniksi.[7]

IgE-välitteisessä allergiassa allergisen reaktion käynnistävät IgE-isotyyppiin kuuluvat vasta-aineet. Ei-IgE-välitteisessä allergiassa vasta-aine voi kuulua IgG-luokkaan. Joissain tapauksissa voi esiintyä sekä IgE- että IgG-vasta-aineita.[8]

Allergian kehityksessä on kaksi vaihetta, herkistyminen ja allerginen reaktio. Herkistyminen on prosessi, jossa ihmisen immuunijärjestelmä kohtaa allergeenin ja alkaa sen vaarattomuudesta huolimatta tuottaa sille vasta-ainetta (IgE). Näin immuunijärjestelmään jää muistijälki allergeenista, mutta oireita ei vielä synny. Myöhemmin kun sama allergeeni kohdataan uudelleen, se kiinnittyy IgE:hen. Silloin vapautuu myrkyllisiä hiukkasia, jotka sisältävät voimakkaita ärsyttäviä kemikaaleja, kuten histamiinia ja erilaisia entsyymejä. Näiden kemikaalien tarkoitus on normaalisti tuhota elimistöön tunkeutuneet eliöt. Ne aiheuttavat elimistössä kuitenkin nyt hyödytöntä verenkierron lisääntymistä ja nesteiden poistumista pienistä verisuonista, mistä seuraa allergisia oireita, kuten kuumotusta, punoitusta, kutinaa ja turvotusta.[9]

Keskeisimpiä allergisia sairauksia ja oireita ovat atooppinen oireyhtymä eli moniallergia; astma ja nuha-silmäoireet kuten heinänuha; ihottumat; ruoasta saatavat iho- ja suolioireet; sekä rokkotauteja muistuttavat eksanteemat, joita saadaan lääkereaktioista. Allergiseen reaktioon voi liittyä myös esimerkiksi päänsärkyä, väsymystä tai äänen menetystä.[10] Ruoka-aineallergia saattaa olla osasyyllinen nivelreuman puhkeamiseen.[11]

Allerginen reaktio voi joskus ilmetä nopeasti muutamassa minuutissa altistumisesta, kuten kissan aiheuttama astma tai siitepölyn aiheuttamat nuhaoireet. Joskus reaktio ilmenee vasta tuntien tai vuorokausien kuluttua altistumisesta, kuten nikkelin aiheuttama kosketusihottuma tai homehtuneen karjarehun aiheuttama homepölykeuhko.[12]

Anafylaksia on vakava äkillinen, voimakas ja yleisoireita aiheuttava yliherkkyysreaktio, joka voi vaatia ensiapua. Se voi aiheutua ruoka-aineesta, kuten pähkinästä, lääkkeestä, kuten antibiootista, allergeenivalmisteesta tai ampiaisen pistosta.[13]

Allergiaa on kaikenikäisillä, mutta kaikkein eniten lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Varhaislapsuudessa yleisimpiä ovat ruoka-allergiat ja iho-oireet. Myöhemmällä iällä yleistyvät hengitystieallergiat. Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät muita pahemmin siitepöly- ja eläinallergioista sekä monista ihottumista. Kosketusallergiasta kärsivät ovat yleisimmin aikuisia. Astmaa on eniten 50–65-vuotiailla.[14]

Allergiaoireet saattavat helpottua Iän myötä, kun ihmisen immuunijärjestelmän toiminta heikkenee.[15] Pienen lapsen ruoka-allergia yleensä katoaa kouluikään mennessä, ja todetuista kosketusallergioista häviää noin puolet.[14]

Allergia näyttäisi olevan yleisempää pojilla kuin tytöillä.[15] Mieshormoni testosteroni kuitenkin rauhoittaa murrosiässä allergista tulehdusta ja naishormoni estrogeeni pahentaa.[15]

Allergiaa on kehittyneissä ja vauraissa maissa enemmän kuin köyhemmissä maissa. Allergisten sairauksien on myös todettu lisääntyneen niin Suomessa kuin muissakin korkean elintason maissa. Lisääntymisen on arveltu johtuvan kaupungistumisesta, hygienian paranemisesta ja väestön infektiokuvan muutoksista. Esimerkiksi maatilalla syntyneillä lapsilla esiintyy atopiaa selvästi vähemmän kuin kaupunkioloissa kasvaneilla lapsilla.[16] Maatilaympäristön ja sen eläinten suojaavan vaikutuksen etenkin varhaislapsuuden aikana on uskottu johtuvan monipuolisesta mikrobialtistuksesta, joka vaikuttaa lapsen immuunijärjestelmän kehittymiseen.[17][18]

Tuhkarokon ja hepatiitin lapsena sairastaneilla on havaittu esiintyvän muita vähemmän atooppisia sairauksia, mutta rokottamatta jäämisellä ei ole havaittu korreloivan allergioiden vähenemiseen[19]. Atooppinen allergia on vahvasti perinnöllistä. Yksi atooppisesta sairaudesta kärsivä vanhempi kaksinkertaistaa lapsensa riskin sairastua allergiaan.[20]

Allergiaepäilyä voidaan testata ihopistokokeella eli niin sanotulla prick-testillä.

Allergian diagnosointi aloitetaan allergiaoireista kärsivän potilaan haastattelulla, jossa hän kertoo lääkärille oireistaan. Sen pohjalta lääkäri tekee tutkimussuunnitelman taudin selvittämiseksi. Lääkäri voi selvittää potilaan läheisimpien sukulaisten allergiahistorian, potilaan mahdolliset allergiaan viittaavat oireet lapsuudessa sekä potilaan aiemmat lääkärikäynnit, tutkimukset ja lääkityksen.[21] Jos oireet ovat lievät ja niiden syy vaikuttaa selvältä, diagnoosia ei tarvitse varmistaa allergiatesteillä. Esimerkiksi vuosittain koivun siitepölykautena ilmestyvät oireet sopivat koivun siitepölyallergiaan eikä sitä tarvitse erikseen varmentaa.[22]

Oireista riippuen lääkäri tekee potilaalle erilaisia tutkimuksia. Atooppista allergiaa epäiltäessä tehdään ihopistokoe, jossa käytetään tavallisimpia allergeeneja. Ihopistokokeella nähdään, onko potilas herkistynyt ympäristön allergeeneille. Yleisin ihopistotesti on prick-testi, jossa iholle tiputetaan allergeeniliuoksia ja iho lävistetään tipan läpi. Muita testausmenetelmiä ovat intrakutaanimenetelmä, jossa allergeeni ruiskutetaan ihon sisään, ja naarmumenetelmä, jossa allergeeni laitetaan iholle vedettyyn naarmuun. Myönteisen reaktion merkkinä on pistopaikalle noin 15 minuutin kuluessa syntynyt kutiava punoitus ja paukama.[23]

Ihon viivästyneiden allergisten reaktioiden selvittämiseksi kosketusihottumassa käytetään lappukoetta. Allergeenit sekoitetaan sopivaan kantaja-aineeseen ja kiinnitetään ihoon laastarilapuksi. Tulokset luetaan muutaman päivän kuluttua.[24]

Allergiaa voidaan tutkia myös vasta-ainemäärityksillä ja muilla verikokeilla.[25]

Käyttötestissä matkitaan tavanomaista altistumista mahdollisille allergian aiheuttajille. Tätä testiä voidaan käyttää, kun lappukokeen tulos ja ihottuman ulkonäkö, sen kulku tai altistumistiedot eivät sovi yhteen. Altistuskokeita voidaan tehdä ihon ohella myös silmän sidekalvolle, nenään tai keuhkoputkiin.[26]

Ammattitaudiksi epäiltävää allergiaa tutkitaan suoralla altistuskokeella esimerkiksi hengitysteihin.[27]

Muita tutkimustyyppejä ovat esimerkiksi nenän limakalvon solututkimus, ysköstutkimukset, ylähengitysteiden tähystys ja keuhkoputkitähystys.[28]

Allergista reaktiota voidaan hoitaa antihistamiinia sisältävillä lääkkeillä, jotka estävät allergisia oireita aiheuttavan histamiinin vaikutuksen. Anafylaktista reaktiota torjutaan adrenaliinipistoksella.[29] Allergian oireista voi päästä yksinkertaisimmin eroon sillä, että altistuminen estetään eli allergiaa aiheuttavat tekijät poistetaan tai niitä vältetään.[30]

Siedätyshoitoa käytetään etenkin siitepölyallergian ja hyönteispistoallergian hoidossa. Siedätyshoidossa elimistö totutetaan sietämään vierasta allergeenia. Yleisimpiä menetelmiä ovat pistoshoito ja siedätyshoitotabletit. Siedätyshoidossa saadaan hyvä hoitotulos noin neljä kertaa viidestä.[31]

Täydentäviin hoitomuotoihin kuuluu muun muassa rohdosten ja ravinnelisien käyttöä.[32] Esimerkiksi mustaherukan siemenöljyn käytön raskausaikana on todettu vähentävän pikkulasten atooppisia allergioita ja ihottumia yhdellä kolmasosalla.[33]

Ihmisillä on ollut allergioita jo kauan, ja allergisia oireita on kuvailtu vanhoissa kirjoituksissa kautta maailman. Allergian olemusta alettiin ymmärtää kuitenkin vasta 1800-luvun puolivälissä, kun englantilainen lääkäri Charles Harrison Blackley tunnisti siitepölyn heinänuhan syyksi vuoden 1859 jälkeen oman kokemuksensa perusteella. Hän ei kuitenkaan löytänyt hoitokeinoa heinänuhaan, ja suurin osa allergioista oli tuolloin yhä tunnistamattomia.[34]

Vuonna 1905 itävaltalainen lastenlääkäri Clemens von Pirquet tunnisti allergian syyksi immuunijärjestelmän toiminnan antigeenejä vastaan. Seuraavana vuonna hän otti käyttöön nimityksen allergia. Sen jälkeen immuunijärjestelmän yliherkkyysreaktio todettiin monen oireen syyksi ja alan tutkimus laajeni nopeasti. Toisen maailmansodan jälkeen myös ruoka-aineallergioiden ymmärrys lisääntyi nopeasti, ja allergioiden lääkehoitoon kehitettiin erilaisia lääkkeitä.[34]

Immunoglobuliini E:n (IgE) osuus allergioissa havaittiin vuonna 1967. Vuoden 1982 lääketieteen Nobel-palkinto myönnettiin allergiaan liittyvästä leukotrieenitutkimuksesta.[34]

• Hankittu immuniteetti
• Kansallinen allergiaohjelma

• Haahtela, Tari & Hannuksela, Matti & Mäkelä, Mika & Terho, Erkki O. (toim.): Allergia. Duodecim, 2007. ISBN 978-951-656-095-6.
• Töyry, Jari: Allergiat. UNIpress, 2007. ISBN 978-951-579-062-0.

• Allergia- ja Astmaliitto
• Terveyskirjasto, Allergia
• Filha ry
• Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry: Hajusteallergia
• Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry: 26 yleisintä hajusteallergeenia
• Terveysportti: Matti Hannuksela, Kasvien aiheuttamat ihokosketusreaktiot (pdf)