Syke ei sammu
Syke ei sammu (All That Jazz) on Bob Fossen ohjaama, osittain omaelämäkerrallinen musikaalifantasia vuodelta 1979. Elokuvaa inspiroivat Fossen kokemukset ajalta, jolloin hän yritti kovasti leikata elokuvaansa Lenny samaan aikaan kun ohjasi Chicago-musikaalia.
| Syke ei sammu | |
|---|---|
| All That Jazz | |
 |
|
| Ohjaaja | Bob Fosse |
| Käsikirjoittaja |
Robert Alan Aurthur Bob Fosse |
| Tuottaja |
Daniel Melnick Robert Alan Aurthur Kenneth Utt |
| Säveltäjä | Ralph Burns |
| Kuvaaja | Giuseppe Rotunno |
| Leikkaaja | Alan Heim |
| Pääosat |
Roy Scheider Jessica Lange Leland Palmer Ann Reinking |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Levittäjä |
20th Century Studios Netflix |
| Ensi-ilta | 1979 |
| Kesto | 123 minuuttia |
| Alkuperäiskieli |
englanti espanja |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni
Elokuva kertoo Joe Gideonista, joka on koreografi, tanssija sekä teatteri- ja elokuvaohjaaja. Hän käyttää huumeita ja käy naisissa. Saatuaan sydänkohtauksen hän käy sairaalassa läpi kuoleman viisi vaihetta – viha, kieltäminen, tinkiminen, masennus ja hyväksyminen – samalla kun hän kuvittelee musikaalinumeroita elämänsä eri vaiheilta.
Rooleissa
| Roy Scheider | … | Joseph ”Joe” Gideon (Keith Gordon nuorena) |
| Jessica Lange | … | Angelique |
| Leland Palmer | … | Audrey Paris |
| Ann Reinking | … | Kate Jagger |
| Cliff Gorman | … | Davis Newman |
| Ben Vereen | … | O’Connor Flood |
| Erzsebet Földi | … | Michelle Gideon |
| Michael Tolan | … | Tri. Ballinger |
| Max Wright | … | Joshua Penn |
| John Lithgow | … | Lucas Sargeant |
| Anthony Holland | … | Paul |
Musikaalinumerot
- ”Take Off With Us” – Paul
- ”Take Off With Us” (repriisi) – Victoria ja tanssijat
- ”Hospital Hop” – Paul
- ”After You’ve Gone” – Kate, Audrey ja Michelle
- ”There’ll Be Some Changes Made” – Kate, Audrey ja Michelle
- ”Who’s Sorry Now?” – Kate, Audrey ja Michelle
- ”Some Of These Days” – Kate, Audrey ja Michelle
- ”Bye Bye Life” – O’Connor ja Joe
Palkinnot
Elokuva oli menestys, ja se voitti muun muassa Cannesin elokuvajuhlien arvostetun Kultaisen palmun. Se oli ehdolla yhdeksässä Oscar-kategoriassa ja voitti neljä palkintoa. Elokuva palkittiin myös useilla Bafta-palkinnoilla ja Golden Globeilla.
Oscar-palkinnot ja -ehdokkuudet
- Parhaan elokuvan Oscar-palkinto – Robert Alan Aurthur (ehdokkuus)
- Parhaan miespääosan Oscar-palkinto – Roy Scheider (ehdokkuus)
- Parhaan ohjauksen Oscar-palkinto – Bob Fosse (ehdokkuus)
- Parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-palkinto – Robert Alan Aurthur ja Bob Fosse (ehdokkuus)
- Parhaan kuvauksen Oscar-palkinto – Giuseppe Rotunno (ehdokkuus)
- Parhaan lavastuksen Oscar-palkinto – Philip Rosenberg, Tony Walton, Edward Stewart ja Gary J. Brink (voitto)
- Parhaan puvustuksen Oscar-palkinto – Albert Wolsky (voitto)
- Parhaan leikkauksen Oscar-palkinto – Alan Heim (voitto)
- Parhaan musiikin Oscar-palkinto – Ralph Burns (voitto)
Arvioita
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa omituisen itseironiseksi omaelämäkerraksi ja Fellinin 8½:n uusversioksi. Hän antaa elokuvalle kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1] VideoHound’s Golden Movie Retriever pitää elokuvaa Roy Scheiderin parhaana roolityönä ja antaa sille kolme ja puoli tähteä neljästä.[2]
Lähteet
- Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
- All That Jazz ★★★½ 1979 (R) (Arkistoitu – Internet Archive), VideoHound's Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 9.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).