Solulima

Solulima eli sytoplasma on solukalvon sisällä, mutta tuman ulkopuolella oleva nesteseos, joka on suurimmaksi osaksi vettä ja siihen liuenneita tai suspensoituneita aineita, kuten ioneja, sokereita, aminohappoja, rasvahappoja ja proteiineja. Soluliman erottaa soluväliaineesta solukalvo (kasvisoluilla lisäksi soluseinä) ja tumasta tumakotelo. Solulimakalvosto jakaa soluliman lokeroiksi. Monet solun aineenvaihduntareaktiot ja biosynteettiset toiminnot tapahtuvat solulimassa tai siellä olevissa soluelimissä.

Kaavakuva eläinsolusta ja sen osista: 1. Tumajyvänen 2. Tuma 3. Ribosomi 4. Kalvorakkula 5. Karkea solulimakalvosto 6. Golgin laite 7. Solun tukiranka 8. Sileä solulimakalvosto 9. Mitokondrio 10. Solunesterakkula 11. Solulima 12. Lysosomi 13. Keskusjyvänen

Soluliman nestemäistä osaa kutsutaan sytosoliksi. Soluliman ulointa kerrosta kutsutaan puolestaan ektoplasmaksi (m.kreik. ektos ’ulkopuolella’, plasma ’muovautunut’). Se on jäykähkö kerros, jossa ei ole soluelimiä. Se sisältää kuitenkin vettä ja elektrolyyttejä, erityisesti kalium- ja kloridi-ioneja, sekä veriplasman ainesosia kuten proteiineja. Lihassolujen solulimaa kutsutaan myös sarkoplasmaksi.

Aiemmin käytettiin termiä protoplasma eli alkulima, jonka käsitteeseen sisältyy myös tumalima.[1]

Kalsiumionien liike solulimaan ja sieltä pois on arveltu olevan aineenvaihdunnan akviteetin signaaleja.[2]