Alkoholismi

Runsaaseen ja pitkäaikaiseen alkoholinkäyttöön liittyy usein esimerkiksi keskittymiskyvyttömyyttä, ärtyneisyyttä, unettomuutta ja ruokahaluttomuutta.

Alkoholi estää uusien neuroneiden ja niiden välisten yhteyksien syntymisen, mikä johtaa alkuvaiheessa muisti- ja oppimisongelmiin ja myöhemmin jopa aivojen surkastumiseen[17]. Aivojen kudoskato on alkoholisteilla jopa maksakirroosia yleisempi sairaus ja suurkuluttajilla todetaan usein muistin ja päättelykyvyn heikentymistä, aloitteellisuuden vähenemistä ja motorisia ongelmia[17]. Juomisen lopettaminen parantaa suorituskykyä, mutta jos muutokset ovat suuria, täydellistä palautumista entiselle tasolle ei välttämättä enää tapahdu[17].

Runsaaseen alkoholinkäyttöön liittyvä hermoston vahingoittuminen on mittava terveysongelma ja esimerkiksi valkean aivoaineen kato on alkoholisteilla maksakirroosiakin yleisempää. Valkean aivoaineen kadon oireena on dementiaa, joka voidaan todeta neuropsykologisin testein keskimäärin joka toisella alkoholin suurkuluttajalla. Lievän dementian on toisinaan havaittu korjaantuvan pitkän raittiin kauden aikana. Sen sijaan pikkuaivojen etuosa näyttää tuhoutuvan usein pysyvästi, ja tyypillinen oire alkoholin aiheuttamassa pikkuaivoatrofiassa on kävelyn epävarmuus. Vakavimpia aivovaurioita ovat kuitenkin tapaturmien kautta syntyneet aivovammat, joista yli puolet on saatu juovuksissa. Tapaturmien aiheuttamat aivovammat ovat alkoholisteilla kolme kertaa yleisempiä kuin väestössä keskimäärin. Alkoholi lisää myös aivovaltimotukoksen ja lukinkalvon alaisen vuodon riskiä. Alkoholin pitkäaikaiskäyttö voi aiheuttaa lähes minkä tahansa neurologisen oireen tai löydöksen.[18]

Alkoholi saattaa aiheuttaa runsaasti nautittuna aivovaltimoiden tukoksia ja repeämiä, mikä voi johtaa aivoja vioittavaan hapen puutteeseen. Vahva humalatila voi johtaa aivovaurioon etenkin nuorilla, koska heillä verensokeri laskee liian alas ja aivojen energian saanti estyy[17]. Alkoholisteilla on tavallista suurempi riski kuolla aivohalvaukseen.[19]

Alkoholismi voi aiheuttaa myös mielenterveydellisiä häiriöitä, kuten alkoholipsykoosin. Yksi alkoholipsykooseista on juoppohulluus eli delirium tremens, joka voi seurata runsaan juomisen äkillisestä loppumisesta. Toinen alkoholipsykoosin muoto, alkoholiaistiharhaisuus ilmenee elävän tuntuisina aistiharhoina. Deliriumia siihen ei kuulu.

Alkoholin liikakäyttö voi aiheuttaa lisäksi masennusta ja paniikki- tai muita ahdistuneisuushäiriöitä[20]. Alkoholin aiheuttamat aivovauriot ja neurologiset sairaudet voivat syntyä myös alkoholin lopettamisvaiheessa ellei muun muassa vitamiinitasapainosta ole kyetty huolehtimaan alkoholin lopettamisvaiheessa,[21] vahvin näyttö tukee B1-vitamiinin puutteen osuutta Wernicken ja Korsakoffin oireyhtymien synnyssä.[22]

Alkoholisteilla esiintyy normaalia enemmän masennusoireita.[19] Alkoholismissa on aina osana myös psykologinen riippuvuus alkoholiin — ei yksistään fyysinen. Alkoholismia hoidetaankin monesti sekä terapialla että lääkehoidolla.

Runsaaseen ja pitkäaikaiseen alkoholinkäyttöön liittyy usein esimerkiksi hikoilua, janon tunnetta, sydämen tykytystä, ripulia, suolen huonoa toimintaa ja ummetusta, yleiskunnon laskua tai ennenaikaista vanhenemista.

Alkoholi vaikuttaa myös elimistön hormonijärjestelmään muuttamalla monien umpirauhasten hormonintuotantoa.[18]

Alkoholin runsas käyttö usein tuo mukanaan myös elimellisiä sairauksia kuten rasvamaksaa, myöhemmin alkoholihepatiittia ja maksakirroosia, joilla voi olla dramaattisia vaikutuksia muun muassa tasapainoaisteihin ja näkökykyyn hämärässä.

Alkoholi altistaa myös monille syöville (ks. alkoholi ja syöpä). Runsas alkoholin pitkäaikaiskäyttö altistaa myös sydänlihasvauriolle ja vartalolihasten rappeutumiselle[23]. Suuria annoksia eli 4–6 ravintola-annosta kerralla juovilla on suurentunut riski kuolla sydänkohtaukseen[19].

Tyypin I alkoholismissa aivojen mielihyväkeskuksen dopamiinijärjestelmän toiminta näyttää alentuneen. Tyypin I alkoholismista kärsivien alkoholistien elämässä vaihtelevat kohtuuttoman alkoholinkäytön ja täysraittiuden tai vähäisen alkoholinkäytön jaksot. Tähän ryhmään, tuurijuoppoihin, näyttäisi kuuluvan noin 80 % alkoholisteista. Heillä näyttäisi olevan myös vähemmän dopamiinin sitoutumispaikkoja kuin terveillä verrokeilla.

Tyypin II alkoholismiin, joka on useimmin nuoruusiällä alkava alkoholismin muoto, liittyy usein muun muassa impulssikontrollin häiriöitä.[24] Tyypin II alkoholisti aloittaa juomisen usein varsin nuorena ja tulee nopeasti riippuvaiseksi, toisin kuin tyypin I alkoholisti, jonka riippuvuuden kehittyminen voi tapahtua hitaasti useiden vuosien kuluessa. Tyypin II alkoholisteilla ei ole usein todettu esimerkiksi dopamiinin puutetta, vaan häiriö liittyy todennäköisesti johonkin toiseen aivojen välittäjäainesysteemiin, kuten serotonenergiseen järjestelmään.

Tyypin II alkoholismia on eri asteista. Osa siitä kärsivistä vain tissuttelee jatkuvasti, osa juo kohtuuttomasti jatkuvasti.

Tyypin II alkoholismilla näyttää olevan yhteys muun muassa elämyshakuisuuteen ja antisosiaaliseen persoonallisuuteen, johon liittyy usein väkivaltaista käyttäytymistä ja perheväkivaltaa (erityisesti siihen liittyy aggressiivisuus humalassa).[24][28] Tyypin II alkoholismiin liittyy usein voimakas impulsiivisuus, aggressiivisuus ja antisosiaalisuus. Tämän tyypin alkoholisti ei usein myöskään koe alkoholinkäyttöä ongelmana eikä siksi itse pyri raitistumaan. Rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen kytkeytyvä tyypin II alkoholismi muodostaa noin 15–20 prosenttia alkoholismista. Tyypin II alkoholismissa näyttää olevan ainakin alttiuden periytyvyyttä. Tunnettu raittiusvalistuskirja "Turmiolan Tommi"[29] kuvaa miespuolista tyypin II alkoholistia, ja tämän tyypin riippuvuus onkin yleisempää miehillä.

Terapeuttisten hoitomuotojen pohjana ovat useimmiten terapeuttisesti toimivat psyykkisen muutoksen ja tuen interventiot, jotka pyrkivät tukemaan muutosta raittiuteen ja auttamaan oppimaan muun tyyppisiä ahdistuksen ja stressin hallintakeinoja kuin alkoholinkäyttö sekä oppimaan muutenkin uusia emootioiden säätelyn muotoja.

Tukea alkoholin käytön lopettamiseen on saatavilla julkisen terveydenhoidon lisäksi sosiaalipuolella päihdehoidon yksiköissä[30] sekä useista yksityisistä säätiöistä ja järjestöistä, joista tunnetuimpia ovat A-klinikkasäätiö ja Anonyymit Alkoholistit. Alcoholics Anonymous eli AA on kansainvälinen vertaistukiyhteisö, jossa alkoholistit pyrkivät saavuttamaan raittiuden ja pysymään raittiina[31]. AA on täysin omavarainen, ja sen toimintaa rahoittavat ainoastaan sen omat jäsenet[32]. A-klinikat tarjoavat hoito- ja kuntoutuspalveluita alkoholisteille sekä tekevät ehkäisevää päihdetyötä. A-klinikat toimivat Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen tuella sekä kuntien rahoittamana[33].

Intiassa on kokeiltu kolmessa viikossa pikakoulutettujen amatööripsykologien tekemää mini-interventiota masennuksen ja alkoholismin hoidossa. Alustavat tulokset ovat lupaavia.[34]

Varsinaisen alkoholinkäytön estämiseen on käytetty ja käytetään muun muassa disulfiraamia (antabus), naltreksonia[35], akamprosaattia[36] ja topiramaattia[37]. Vaikeita tai kohtalaisia akuutteja vieroitusoireita voidaan lääkitä esimerkiksi pitkävaikutteisilla bentsodiatsepiineilla[38].

Interventioihin kuuluvat myös alkoholinkäytön lopettamiseen liittyvien terveysvaurioiden torjuminen muun muassa B1-vitamiinipitoisuuksien huolehtimisella, jotka hoitamattomana voivat johtaa aivovaurioihin. Alkoholismin hoidossa käytetään myös muun muassa mielialalääkkeitä, koska alkoholinkäytön lopettamiseen liittyy usein muun muassa masennusta.