Alkmaion (mytologia)

Alkmaion (m.kreik. Ἀλκμαίων, Alkmaiōn, lat. Alcmaeon) oli kreikkalaisessa mytologiassa Amfiaraoksen ja Erifylen poika. Hänen isänsä kuoli hyökkäyksessä Thebaa vastaan taistelussa, joka tunnetaan nimellä ”seitsemän Thebaa vastaan”. Ensimmäisen hyökkäyksen sotapäälliköiden jälkeläisten, epigonien, toistaessa hyökkäyksen kostaakseen isiensä kuoleman Alkmaion toimi sotajoukon johtajana.

Alkmaion, kuten isänsäkin aikanaan, ei aluksi halunnut liittyä sotaretkeen. Delfoin oraakkeli oli kuitenkin ilmoittanut, että hyökkäys olisi voittoisa, jos Alkmaion johtaisi sitä.[1] Alkmaion olikin ensimmäisenä Theban porteilla.[2]

Toisaalta hänen isänsä oli ennen omalle sotaretkelleen lähtöä käskenyt poikiaan vartuttuaan hyökkäämään Thebaan ja tappamaan äitinsä; Amfiaraos aavisti äitinsä pettäneen hänet käskiessään hänen osallistua hyökkäykseen, jossa hän ennalta tiesi saavansa surmansa. Alkmaion kysyikin neuvoa Apollonilta, mitä hänen pitäisi tehdä, ja tämä vastasi, että tämän pitäisi sekä osallistua sotaan että surmata äitinsä, joka oli lähettänyt miehensä kuolemaan saatuaan lahjaksi Harmonian kaulanauhan Polyneikeelta. Kerrotaan myös, että Erifyle houkutteli poikiaan hyökkäämään Thebaa saatuaan Thersandrokselta viitan.[1]

Sotaretkestä tuli menestys: Alkmaion surmasi Laodamaan, Eteokleen pojan, ja Theba kukistui. Vaikka lähteet ovatkin erimielisiä siitä, tiesikö Alkmaion äitinsä petoksesta jo ennen sotaretkelle lähtöään, kaikki ovat yksimielisiä siitä, että Alkmaion surmasi tämän palattuaan – mahdollisesti pikkuveljensä Amfilokhoksen kanssa.[3] Äitinsä murhan tähden hän sai kimppuunsa erinykset, koston hengettäret, joiden hulluksi ajamana hän pakeni ensin Arkadiaan, jossa hänen isoisänsä Oikles hallitsi, ja sieltä edelleen kuningas Fegeuksen luo Psofiihin. Täällä Fegeus puhdisti hänen teostaan ja antoi tyttärensä Arsinoen tai Alfesiboian – lähteestä riippuen – vaimoksi, jolle Alkmaion antoi epäonnisen kaulanauhan ja viitan lahjaksi. Alkmaionin täytyi kuitenkin lähteä kysymään Delfoin oraakkelilta neuvoa — joko siksi, että hänen läsnäolonsa kuitenkin teki maan hedelmättömäksi[3] tai hän ei vapautunut mielipuolisuudestaan.[4]

Alkmaion sai kuulla, että hän pääsisi kirouksestaan eroon, jos hän löytäisi maan, jota ei ollut olemassa murhan aikaan. Niin hän meni Akheloosjoen suistolle, joka oli vasta muodostunut. Siellä hän nai jokijumalan tyttären Kallirrhoen. Tämä oli kuullut Harmonian kaulanauhasta ja viitasta ja pyysi Alkmaionia tuomaan ne hänelle. Alkmaion suostui ja palasi Psofiihin keroten Fegeukselle tarvitsevan niitä puhdistuakseen taakastaan. Fegeus tai hänen poikansa saivat kuitenkin totuuden selville palvelijalta, ja tappoivat Alkmaionin väijytyksessä. Arsinoen nuhdeltua veljiään murhasta nämä sulkivat tämän arkkuun ja myivät orjaksi.[3][5]

Kuultuaan miehensä kohtalosta Kallirrhoe pyysi Zeukselta, että hänen poikansa varttuisivat aikuisiksi voidakseen kostaa isänsä kohtalon. Zeus toteutti tämän pyynnön, ja niin Amfoteros ja Akarnan kohtasivat Agapenorin talossa Fegeuksen pojat, kun nämä veivät kaulanauhaa ja viittaa Delfoihin. Surmattuaan nämä he jatkoivat matkaansa Psofiihin ja ottivat hengiltä myös Fegeuksen ja tämän puolison.[6]

Apollodoros kertoo vielä yhden Alkmaioniin liittyvän myytin ja kertoo sen juontuvan Euripideelta – ilmeisestikin tämän sittemmin kadonneesta näytelmästä. Alkmaionin oli kuulemma saanut mielipuolisuutensa aikana kaksi lasta Manton, Teiresiaan tyttären, kanssa: Amfilokhoksen ja Teisifonen. Alkmaion oli tuonut lapset mukanaan Korinttiin ja jättänyt heidät kuningas Kreonin huomaan kasvatettavaksi. Heidän vartuttuaan Kreonin puoliso oli kuitenkin myynyt Teisifonen orjaksi pelätessään tämän tavattoman kauneutensa avulla syrjäyttävän hänet itsensä kuninkaan rinnalta. Almaion kuitenkin sattumalta osti hänet tunnistamatta tytärtään, ennen kuin palasi takaisin Korinttiin hakemaan lapsiaan, jolloin hän löysi myös poikansa.[7]

Alkmaionin vaiheet olivat aiheena kadonneessa eepoksessa Alkmaionis.[8]