Aljohovštšina

Aljohovštšina (ven. Алёховщина) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Lotinapellon piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Ojattijoen rannalla[1] 44 kilometriä Lotinapellosta kaakkoon. Kylässä on 1 600 ja kunnassa 4 200 asukasta (vuonna 2012)[2].

Aljohovštšina
Алёховщина

Aljohovštšinan kirkko.

Aljohovštšina

Koordinaatit: 60°24′20″N, 33°51′29″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Lotinapellon piiri
Hallinto
  Asutustyyppi kylä
  Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
  Kokonaispinta-ala 2 422 km²
Väkiluku (2012) 4 200











Aljohovštšinan kunta Lotinapellon piirin kartalla.

Maantiede ja asutus

Aljohovštšinan kunnan pinta-ala on 2 422 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa Lotinapellon piirin Janegan ja lännessä Lotinapellon ja Domožirovon kuntiin sekä etelässä Tihvinän ja idässä Podporožjen piireihin.[3] Pinta-alasta 91,9 % on metsää, 4,8 % maatalousmaata ja 1,8 % vesistöjä[4].

Seudulla virtaavat Ojattijoki, sen sivujoki Šapša sekä Paksujokeen laskeva Kapša. Suurimmat järvet ovat Savozero, Malginskoje, Bolšoje Konets-Sarskoje, Ljašozero, Ljugovskoje ja Zaozerskoje.[5] Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, savi, turve ja sapropeeli[6]. Kunnan alueella sijaitsee osa Vepsän metsä -luonnonpuistosta[7].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu 64 kylää ja asutusta: Akulova Gora, Bolšije Kokovitši, Bor-1, Bor-2, Dmitrovka, Gaigovo, Gonginitši, Hmelezero (vepsäksi Humaŕv), Igokinitši, Imotšenitsy, Jarovštšina, Javšinitsy, Jefremkovo, Kalšenitsy, Kidebra, Kjargino, Kolokolnitsy, Krasnyi Bor, Kurgino, Levkovo, Ljugovitši, Lopotovo, Malyje Kokovitši, Martynovo, Mehbaza, Mergino, Mjagitševo, Mustinitši, Nadporožje (Koskemṕä), Nikonovštšina, Novinka, Novoje Selo, Okolok, Olhovo, Pahtovitši, Pergatšovo, Petšurino, Pirozero, Poikimo, Poljanka, Putilovets, Ratigora, Rebovitši, Rutšei, Šahtinitsy, Šarhinitši, Seredka, Širinitši, Spirovo, Sredni Dvor, Subbotšenitsy, Ternevitši (T’erl), Timošino, Tšagonitsy, Tšidovo, Tšunitsy, Ust-Sara, Valdanitsy, Valgoma, Vethoje Selo, Vjazikinitši, Vonozero (Enaŕv), Zaozerje ja Zemskoje. Niiden yhteyteen kuuluu kaksikymmentäviisi 1970- ja 1980-luvuilla lakkautettua kylää.[8][9] Aljohovštšinan jälkeen suurimmat keskukset ovat lähes 500 asukkaan Jarovštšina, yli 300 asukkaan Šarhinitši ja lähes 300 asukkaan Igokinitši ja Tervenitši. Kymmenessä kylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[2] Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan noin 3 500 henkeä[10].

Kunnan itäosassa on säilynyt alkuperäistä vepsäläisasutusta. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan vepsäläisiä on vain reilut kymmenen henkeä[11].

Historia

Aljohovštšinan läheltä on löydetty 1000-luvun vaihteen kurgaanihautoja. Vuosina 1927–1958 kylä oli Ojatin piirin hallinnollinen keskus.[1]

Liikenne, talous ja palvelut

Tärkein liikenneväylä on Lotinapellon ja Tihvinän välinen maantie, joka on asfaltoitu Lotinapellosta Javšinitsyyn saakka. Pietarin ja Murmanskin väliseltä M18-valtatieltä haarautuu Ojatin aseman luona asfaltoitu maantie Aljohovštšinaan.[12] Aljohovštšinasta ja eräistä muista kylistä on linja-autoyhteydet Lotinapeltoon[13]. Keskuskylän pohjoispuolella on huoltoasema[14].

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat maa- ja metsätalous (42 % vuonna 2012), kauppa (18 %) ja jalostus (18 %)[15]. Kunnassa toimii puunhankinta- ja puunjalostusyrityksiä sekä kolme maatalousyritystä. Aljohovštšinassa on keramiikkatehdas ja Savozerossa kalanviljelylaitos.[16] Osa asukkaista työskentelee naapurikunnissa tai Pietarissa[15].

Aljohovštšinassa toimii lastentarha, keskikoulu, lasten musiikkikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, käsityökeskus, poliklinikka, paikallissairaala, kahvila ja joukko kauppoja. Eräitä palveluja on myös Jarovštšinassa, Imotšenitsyssa, Šarhinitšissa, Tervenitšissä ja muissa kylissä.[17] Tervenitšissä on vuonna 1997 perustettu naisluostari[18].

Nähtävyydet ja matkailu

Kunnan matkailupotentiaali perustuu sen vesistöihin, luontoon ja kulttuurihistoriallisiin kohteisiin[19]. Huomattavin nähtävyys on Aljohovštšinan vuonna 1730 rakennettu puinen arkkienkeli Mikaelin kirkko, joka on valtakunnallinen suojelukohde. Muita rakennusmuistomerkkejä ovat 1900-luvun alussa pystytetty Tervenitšin kirkko sekä entinen Imotšenitsyn kartano, jossa on asunut taiteilija Vasili Polenov.[20] Tervenitšissä on säilynyt kauppias Švangeimin kartano puistoalueineen ja Ljugovitšissa Neitsyt Marian kolmikätiselle ikonille omistettu tsasouna[19].

Aljohovštšina on kuuluisa savesta valmistetuista leluistaan, joilla myös paikallinen kirkko on koristeltu[18]. Kylän käsityökeskuksen yhteydessä on kotiseutumuseo ja Tervenitšissä vepsäläisen kulttuurin museo[21]. Vonozerossa järjestetään vuosittain vepsäläinen kulttuurijuhla[22].

Ljugovitšissa toimii Zolotaja gorka -niminen lomakylä kahviloineen[23]. Savozero-järvellä on retkeilymaja ja Palginossa ja Pirozerossa kalastus- ja metsästysmajat[24]. Ajohovštšinaan suunnitellaan laskettelukeskusta, Tervenitšiin hotellia ja Vonozeroon kansatieteellistä puistoaluetta[19].

Lähteet

Viitteet

  1. Kultura Leningradskoi oblasti: Aljohovštšina enclo.lenobl.ru. Viitattu 24.6.2014. (venäjäksi)
  2. Generalnyi plan, s. 36–37.
  3. Generalnyi plan, s. 11.
  4. Generalnyi plan, s. 29.
  5. Generalnyi plan, s. 13.
  6. Generalnyi plan, s. 16.
  7. Generalnyi plan, s. 21.
  8. Generalnyi plan, s. 24.
  9. Vepsäläiset nimet: Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas eki.ee. Viitattu 24.6.2014.
  10. Generalnyi plan, s. 35.
  11. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 24.6.2014. (venäjäksi)
  12. Generalnyi plan, s. 48.
  13. Generalnyi plan, s. 52.
  14. Generalnyi plan, s. 53.
  15. Generalnyi plan, s. 38.
  16. Generalnyi plan, s. 34–35.
  17. Generalnyi plan, s. 41–43.
  18. Vokrug Peterburga: putevoditel ”Afiši”, s. 133. Sankt-Peterburg: Izdatelski dom ”Afiša”, 2007. ISBN 978-91151-024-4.
  19. Generalnyi plan, s. 79.
  20. Generalnyi plan, s. 25.
  21. Generalnyi plan, s. 42, 45.
  22. Administratsija MO Aljohovštšinskoje selskoje poselenije: Kultura i sport admalex.ru. Viitattu 5.11.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  23. Generalnyi plan, s. 39, 43.
  24. Generalnyi plan, s. 39.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.