Aliwalin taistelu

Harry Smith.

Randžit Singh oli 1800-luvulla luonut Punjabin alueella voimakkaan Sikhivaltion. Toisaalta valtaansa Intian niemimaalla levittivät samaan aikaan myös britit. Randžit Singh piti yllä liittolaisuussuhdetta britteihin, mutta hänen kuollessaan vuonna 1839 Sikhivaltio ajautui sisäiseen sekasortoon. Britit toivoivat mahdollisuutta kukistaa viimein voimatekijä Intiassa ja keskittivät Punjabin rajalle joukkojaan. Lopulta jännitteet purkautuivat ensimmäisen sikhisodan syttyessä 11. joulukuuta 1845 sikhien sotajoukon ylittäessä Sutlejjoen.[1]

Kenraali Hugh Gough ja Intian kenraalikuvernööri Henry Hardingen johtamat britit ottivat kaksi voittoa sikheistä Mudkin taistelussa 18. joulukuuta ja Ferozeshahin taistelussa 21. joulukuuta. Sikhit vetäytyivät takaisin joen toiselle puolelle, josta he hyökkäsivät uudelleen heidän koottuaan voimansa. Ranjodh Singh Majithian johtama sikhiarmeija määrättiin hyökkäämään brittien linnoitusta vastaan Ludhianassa.[1] Ludhianan menetys sikheillä olisi uhannut brittien yhteyksiä selustaansa.[2] Heitä kohtamaan lähti Harry Smithin komentama brittijoukko. Osapuolet kohtasivat lähellä Aliwalin kylää 28. tammikuuta 1846.[1]

Brittijoukkojen vahvuus Aliwalissa oli noin 12 000. Mukanaan heillä oli lisäksi 32 tykkiä. Sikhiarmeijan eli khalasan vahvuus oli 20 000. Sikhiarmeijaan kuului intialaistyylinen jalka- ja ratsuväki, mutta myös eurooppalaiseen tyyliin koulutettuja sotilaita. Erityisen vaarallisena pidettiin sikhien 67 tykkiä.[1]

Sikhit olivat ottaneet asemat harjanteella Aliwalin kylän ja Bhundrijoen välissä. Sutlejjoki sijaitsi sikhien selustassa.[1] Brittien onnistui yllättää sikhit näiden ollessa juuri valmistelemassa poismarssia.[2]

Taistelu alkoi molempien osapuolten vaihtamalla tykkitulella, jolla ei ollut suurempaa vaikutusta. Tykkitulituksen jälkeen brittien jalkaväki hyökkäsi kohti Aliwalin kylää, jota he pitivät sikhien linjan heikoimpana kohtana. Hyökkäys onnistui, mikä jätti sikhien keskustan alttiiksi tulitukselle Aliwalin suunnalta.[1] Britit hyökkäsivät sitten Bhundrin puoleisella sivustalla, joka vallattiin suhteellisen vähäisin tappioin. Brittien ratsuväen rynnäkkö mursi sikhien jalkaväen neliömuodostelmat[2] Sivustojen sorruttua sikhien keskusta teki vielä jonkin aikaa vastarintaa, mutta lopulta he joutuivat vetäytymään brittien tulituksen alla. Yritys koota sikhien rivit uudelleen epäonnistui ja vetäytyminen muuttui sekasortoiseksi paoksi.[1]

Britit olivat ottaneet sikheistä selvän voiton.[1] Brittien tappiot taistelun aikana olivat 151 kaatunutta, 413 haavoittunutta ja 25 kadonnutta.[2] Sikhien puolella tappiot olivat noin 3 000 kaatunutta ja koko 67 tykin tykistö oli menetetty.[1]

Voitto Aliwalissa poisti uhan brittien selustassa. 10. helmikuuta he ottivat edelleen sodan ratkaisseen voiton Sobraonissa.[1] Sittemmin Aliwalin taisteluun on viitattu joskus esimerkkinä "virheettömästä taistelusta" ja etenkin Smithin kykyjä komentajana kehuttiin.[2]