Alitajunta
Alitajunta ja piilotajunta ovat kansanomaisessa psykologisessa tekstissä käytettyjä nimityksiä mielen tiedostomattomasta osasta, jonka sisältöä ei voida saada varsinaiseen tietoisuuteen eli tajuntaan.lähde? Alitajunnasta puhuessa voidaan tarkoittaa joko kognitiivista alitajuntaa tai dynaamista alitajuntaa. Dynaaminen alitajunta (oikeammin dynaaminen tiedostumaton) liitetään psykoanalyyttiseen tai psykodynaamiseen näkemykseen ihmisestä, kun taas kognitiivinen alitajunta liittyy kognitiiviseen psykologiaan eli näkemykseen ihmisestä informaatiota käsittelevänä olentona. Nykypsykologiassa vallitsee yhteisymmärrys siitä, että osa ihmisen psyykkisistä prosesseista tapahtuu automaattisesti ja tiedostamatta. Eri näkemykset eroavat kuitenkin siinä, miten monimutkaisia tai tarkoitushakuisia tiedostumattomat prosessit ovat.
Psykoanalyyttisessa tutkimuksessa ei käytetä sanaa ”alitajunta” (saks. Unterbewusstsein). Sigmund Freud torjui sen artikkelissaan ”Das Unbewußte” (1915). Suomen kielessä suositeltavin käännösratkaisu on tiedostumaton, mutta myös sanoja ”tiedostamaton” ja ”piilotajunta” näkee jopa Freud-suomennoksissa käytettävän, vaikka niitä ei voi pitää asianmukaisina.
Käsitettä tiedostumaton käytti myös Carl Jung, joka esitti, että henkilökohtaisen piilotajunnan lisäksi on olemassa myös kollektiivinen tiedostumaton. Tämä ilmenee hänen mukaansa kaikille kulttuureille yhteisissä myyteissä, saduissa ja unissa, sekä tietyissä arkkityyppisissä hahmoissa, joita kulttuureissa muunnellaan yhä uusissa hahmoissa halki vuosituhansien.
Kirjallisuutta
- Freud, Sigmund: Tiedostumaton (Das Unbewußte, 1915). Teoksessa Freud, Sigmund: Murhe ja melankolia sekä muita kirjoituksia, s. 122–157. Suomentanut Markus Lång. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-147-X.
- Smith, David Livingstone: Freud’s philosophy of the unconscious. Studies in Cognitive Systems 23. Dordrecht: Kluwer, 1999. ISBN 0792358821. (englanniksi)
- Talvitie, Vesa 2006: The Freudian unconscious in the context of the cognitive orientation. [Diss.] Helsingin yliopiston psykologian laitos, Helsinki. ISBN 952-92-0495-7 PDF (Arkistoitu – Internet Archive)