Aline Grönberg

Alina ja Karl Johnssonin hääkuva

Alina syntyi konemestari Gustav Wiklundin perheeseen viidentenä lapsena. Välikadun kansakoulussa opettajat panivat merkille Alinan hyvän lukupään ja terävän muistin. Vuonna 1885 kansakoulun päätyttyä 14-vuotias Alina hakeutui harjoittelijaksi konsuli John Dahlbergin trikootavaraliikkeseen Linnankatu 3:een. Alinasta tuli myymälänhoitaja vuonna 1889.

Dahlbergin trikootavaraliike oli hänen liikealan oppipaikkansa. Siellä hän oppi vakavan kunnioituksen työtä, järjestystä ja täsmällisyyttä kohtaan, sekä asiakaspalvelutyön ja tekstiiliteollisuuden perusteet. Häneen iskostui myös kauppa-alan uskomukset; vuoden enimmäisen asiakkaan piti olla mies ja perjantaisin sekä erityisesti kuun 13. päivänä ei pitänyt tehdä tärkeitä ratkaisuja.

Vuonna 1895 Alina solmi avioliiton sekatavarakauppias Karl Konstantin Johnssonin (1863–1909) kanssa ja lopetti Dahlbergin trikootavaraliikkessä. Seuraavana vuonna syntyi heidän esikoisensa Anna[5] (1896–1975).

Alina ryhtyi myyjäksi miehensä sekatavarakauppaan ja synnytti kaksi seuraavaa lastaan Karl Johanin (1898–1943) ja Erik Wilhelmin (1901–1977). Hän hoiti asiakkaitaan usein pidelleen lasta sylissä. Sekatavarakauppa myytiin kannattamattomana tappiolla vuonna 1902 ja Alina hakeutui Antskogin verkatehtaan Turun myymälän myymäläapulaiseksi. Seuraavana vuonna hän oli jo myymälänhoitaja. Vähitellen Alina sai maksetuksi sekatavarakaupan myynnin tappioista jääneet vekselit. Lapsilleen Aline antoi varoituksen: ”Älkää koskaan kirjoittako nimeänne vekseliin!” [6].

Erik, Aline, Karl Emil, Fjalar, Anna ja Karl Johan 1921

Vuonna 1911 Aline Johnsson avioitui Punkalaitumen apteekkarin Karl Emil Grönbergin (1862–1940) kanssa. Apteekkari halusi Alinen luopuvan tekstiilikaupoista, mutta Aline piti päänsä ja kompromissisopimuksella kumpikin jatkoi toimintaansa tahoillaan. Avioparille syntyi yksi lapsi, Fjalar (1912-1988).

»Turun Vanuliike on osa itsestäni. Luovun siitä yhtä vastenmielisesti kuin luopuisin molemmista käsistäni.»
(Aline Grönberg)

Ollessaan Antskogin myymälänhoitajana vuonna 1908 Grönberg sai vuokrattua saman talon kellarikerroksesta osoitteessa Aurakatu 12 a (nyk. Kultatalo) myymälätilaa. Miehensä Karl Konstantinin nimissä perustettiin ”Åbo Vaddaffär, innehafvare C.C Johnsson”[7]. Alina aloitti myymällä vuodevaatteita (peitteitä, lakanoita, tyynynpäällisiä, lankoja ja vanua)[8], joita Antskogin myymälä ei myynyt.

Ensimmäisen ostajan vapaaherratar Aminoffin yhden markan hopearaha oli Alinan onnenraha hänen elämänsä loppuun asti. Ensimmäinen päiväkassa oli 6 markkaa 40 penniä. Alina myös nikkaroi omin käsin myymäläpöydän ensimmäisen tavaraerän päällyslaatikosta ja maalasi sen. Pöytä toimi vielä vuosien kuluttua suurliikkeessäkin villalumppujen vastaanottotiskinä[9].

Turun Vanun logo

Karl Konstantinin kuoltua vuonna 1909 Alina perusti oman yrityksen ”Åbo Waddaffär, Alina Johnsson”[10]. Samana vuonna hän otti käyttöön etunimen Aline.

Vuonna 1913 Aline lopetti Antskogin myymälänhoitajana ,kun Turun vanuliikkeelle tuli mahdolliseksi muuttaa Åkermanin kulmaan[11]. Myymälä saatiin puutalon Aurakadun puoleisissa tiloissa[12]. Vuonna 1924 Aline Grönberg osti kreivi Armfeltilta Kuusiston salmen rannassa Kaarinassa sijaitsevan Vähä-Rauhalinnan kartanon. Hän kunnosti kartanoa, piti siellä sukulaisilleen ja henkilökunnalleen ja lukuisille vierailleen juhlia ja merkkipäiviä. Se oli myös rakas paikka, jossa Aline Grönberg pystyi lepäämään ja rentoutumaan.

Koko uransa ajan Aline Grönberg piti huolen julkisuudesta. Alkuaikoina Aline keksi järjestää huviajeluja paikoilla, joissa ihmisiä liikkui. Parihevoset vetivät mainosvankkureita ja kyydissä istuvien ja jalkamiesten tehtävänä oli esitellä höyhen- ja lumppupusseja yleisölle. Vuonna 1926 Turun Vanuliike pääsi muuttamaan Affärscentrumin valmistuvaan laajennusosaan yhteen kerrokseen. Vuonna 1933 Turun pääliikkeestä tuli tavaratalo, jonka näyttävistä mainoskampanjoista, muotinäytöksistä, mainosrunokilpailuista, Suomen ensimmäisistä rullaportaista[13], valomainoksista ja jouluikkunoista puhuttiin ja niitä seurattiin.

Alkuaikoina Turun vanuliike hankki saaristolaisilta lumppuja, haahkanuntuvia, sulkia, villaa ja villakudinjätteitä vaihtamalla niitä myymälän valmistuotteisiin. Ensimmäisen maailmansodan 1915–1917 aikana Aline Grönberg kävi Pietarissa ostamassa myyntituotteita: Pietarista ostettiin huopia sekä täkkien päällyskankaiksi kuviollisia kretonkeja ja muita puuvillakankaita.

Vuonna 1926 Aline Grönbergin poika Erik perusti raaka-aineen teolliseen käsittelyyn ja hankintaan Suomen Villan. Ompelu- ja kutomakoneita hankittiin myymälöiden ompelimoihin. Talvi -ja jatkosodan aikana Turun Vanuliike sai pääosan raaka-aineista vaihtamalla niitä valmiisiin tuotteisiin kuten alkuaikoinakin.

Teollisesta tuotannosta huolimatta käsityö oli tärkeätä. Vuonna 1937 Turun Vanulla oli yhteensä 244 työntekijää, joista pääkonttorissa myyjiä oli 98 ja myymälöissä 82. Näiden lisäksi kotityöläisiä oli Turussa 174 ja Helsingissä 131.[14] Toimintaa kasvatettiin perustamalla ja ostamalla myymälöitä sekä perustamalla tehtaita vuosien 1941–1950 välillä tuotteiden saatavuuden varmistamiseksi.

Aline Grönberg teki nopeita havaintoja ja tilannearviointeja sekä yhtä nopeita johtopäätöksiä ja ratkaisuja. Hän ei kauaa tuumiskellut, oli kyseessä iso tai pieni asia kyseessä. Suurimmatkin ratkaisut hän teki täysin itsenäisesti ja keneltäkään neuvoa kysymättä. Vastoinkäymisten sattuessa joskus hän saattoi olla pahantuulinen ja äkäinen kaikille, jopa asiakkailleenkin, joita hän muuten palvoi kuin kukkaa kämmenellä.

Alkuaikoina liikkeessään hän otti vastaan jokaisen asiakkaan, johdatti hänet myyjän luo vaihtaen muutamia ystävällisiä sanoja ja poistui paikalta. Myöhemmin hän liikkui asiakkaiden keskuudessa keskustellen. Samalla henkilökohtaisella tavalla hän kasvatti myös myyjiään.

Henkilökuntaansa hän arvosti suuresti ja piti heistä huolta. Henkilökunnalle tarjottiin aamukahvit sekä lainmukaisen kesäloman lisäksi annettiin myös talviloma. Jouluksi jokainen sai lahjan ja pienen rahasumman ja yli 10 vuotta palvellut henkilö sai kultakellon ja Turun kangaskauppayhdistys r.y:n kultasormuksen[14]. Vuonna 1936 hän perusti Turun Vanun henkilökunnan eläkerahaston, jota hän vuosien mittaan kartutti, ja hänellä oli myös oma sotakummilapsi.

Aline Grönberg harrasti teatteria, matkoja ja taidetta. Aline Grönbergillä oli myös huomattava taidekokoelma suomalaista taidetta.[8] Sosiaalisia kontakteja hän piti yllä lukuisissa yhdistyksissä.

Vuonna 1940 Aline Grönbergistä tuli kauppaneuvos toisena naisena Suomessa[17] Hanna Parviaisen jälkeen. Grönbergin 75-vuotispäiviä 3. marraskuuta 1946 juhlittiin näyttävästi kolme päivää. Kestitettävinä olivat henkilökunta, asiakkaat, yhteistyökumppanit, ystävät ja sukulaiset. Samana vuonna hänelle myönnettiin Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki.

Aline Grönberg 75 -vuotta

Aline Grönberg korosti jatkuvasti työn tekemisen tärkeyttä. Hän itse työskenteli ahkerasti: Antskogin myymälänhoitajana ja oman yrityksen johtajana hän selvitti joka ilta molempien liikkeiden tilit, sitten siirtyi omaan liikkeeseensä lajitteleman ja säkittämään päivän kuluessa ostetut lumput ja kantamaan ne ullakolle. Lopuksi hän siivosi oman liikkeensä seuraavaa aamua varten.

Aline Grönbergille luovutetaan Suomen Leijonan Komentajamerkki.

Oman yrityksen vetäjänä hänellä ei ollut vapaapäiviä eikä kunnolla nukuttuja öitä kolmeen vuoteen. Jokainen päivän minuutti kului työssä ja työpäivät olivat 20-tuntisia.[18]

Grönberg itse kommentoi, että onnistumisen salaisuus liike-elämässä on siinä, että osaa tehdä ahkerasti työtä ja valita itselleen hyvät apulaiset: mitä enemmän ihmisellä on tehtävää, sitä enemmän hän ehti saada aikaan[8].