Alice Ramsey

Alice Ramseyn, tyttönimeltään Alice Taylor Huyler, vanhemmat olivat Ada Mumford Farr ja puutavarakauppias John Edwin Huyler. Hän valmistui New Yorkin Poughkeepsien kaupungissa sijaitsevasta Vassar Collegesta vuonna 1907. Alice oli naimisissa New Jerseyn kongressiedustajan John Ramseyn kanssa ja he saivat kaksi lasta, John Rathbone Ramsey, Jr. (1907–2000) ja Alice Valleau Ramsey (1910–2015).

Kesäkuun 9. päivänä vuonna 1909 22-vuotias perheenäiti New Jerseystä starttasi vihreän Maxwell 30 -autonsa 3 800 mailia (6 115 km) pitkälle matkalle New Yorkin Manhattanin Hell Gate -sillalta Kalifornian San Franciscoon. Matkakumppaneinaan hänellä oli kaksi kälyään, Margate Atwood ja Nettie Powell, sekä 16-vuotias ystävättärensä Hermine Jahns. Heistä kukaan muu kuin Ramsey ei osannut ajaa autoa. Heidän matkansa kesti 59 vuorokautta ja perille he saapuivat, suosionosoitusten ja fanfaarien saattamina, elokuun 7. päivänä.[1]

Matkan tarkoituksena oli hankkia Maxwell-Briscoe Companylle ja sen valmistamille autoille julkisuutta ja osoittaa niiden kestävyys sekä se, että niillä pystyi ajamaan kuka vain – jopa nainen. Autoilun alkuvuosikymmeninä auton ajamisen lisäksi kuljettajan oli hallittava myös epävarman tekniikan korjaustoimenpiteet. Auto oli ennen niiden massatuotannon aloittamista vain yhteiskunnan ylemmän keskiluokan ja varakkaampien hankittavissa. Varakas nainen, joka osasi ajaa autoa ja hallitsi mekaanikon taidot, ei ollut noihin aikoihin mitenkään tavanomainen asia.

Koska itse autoteollisuuskin oli vielä lapsenkengissään, Yhdysvaltojen halki kulkevaa maantieverkkoa ei varsinaisesti ollut olemassa. Suunnistamiseen Ramsey kumppaneineen käytti, siihen asti kuin kykeni, kirjoitettuja matkaoppaita, jotka kertoivat reitin erilaisten maamerkkien perusteella. Toisinaan ympäristö kuitenkin muuttui nopeammin kuin opaskirjat ja toisinaan he joutuivat jopa tarkoituksella harhautetuiksi: seurue saattoi etsiä ”keltaista taloa ja latoa, joiden kohdalta tulee kääntyä”, mutta äärikonservatiivinen maanviljelijä oli saattanut ehtiä maalata talonsa vihreäksi. Mississippijoen länsipuolella suunnistaminen muuttui vielä hankalammaksi, koska siitä eteenpäin ei kirjoitettuja reittioppaita ollut olemassa. Risteyksissä ajosuunta päätettiin sen mukaan, mihin suuntaan johti enemmän lennättimen lankoja. Siltikin seurue ajoi toisinaan harhaan ja tie saattoi päättyä umpikujaan kaivokselle tai hiekkakuopalle ja heidän oli ajettava mailien matka takaisin. Tämän johdosta Maxwell-Briscoe Company palkkasi matkan varrelta paikallisia asukkaita opastamaan autoseuruetta oikealle reitille.

Rengasrikko oli haitoista pienimpiä. Keskilännen alueella he juuttuivat mutaan ja joutuivat pyytämään paikallisilta maanviljelijöiltä hevosten vetoapua. Tulviva joki saattoi pysäyttää matkanteon, kunnes veden pinta laski sen verran, että kahlaamoa voitiin taas käyttää joen ylitykseen. Keskilännen olosuhteiden läpi kamppaileminen vei runsaasti aikaa, hitaimmillaan 360 mailin matkan (579 km) taittaminen vei aikaa 13 vuorokautta. Seuraavaksi edessä olivat kuumat ja kuivat alueet sekä Kalliovuorten ylitys.

Matkan jälkeen Alice vetäytyi viettämään perhe-elämää New Jerseyn Hackensackiin, poissa julkisuudesta. Myöhempinä vuosinaan hän muutti asumaan Kaliforniaan, Los Angelesin piirikunnassa sijaitsevaan West Covinan kaupunkiin. Vuonna 1961 hän julkaisi automatkastaan kertovan muistelmateoksen Veil, Duster, and Tire Iron (ISBN 9781880397565). Vuosien 1909 ja 1975 välisenä aikana Alice ajoi Yhdysvaltojen halki vielä yli 30 kertaa.

Alice Ramsey kuoli Kalifornian Covinassa 10. syyskuuta 1983.

• Yhdysvaltain yksityisautoilijoiden etujärjestö AAA (American Automobile Association) antoi vuonna 1960 Alice Ramseylle kunniamaininnan Woman Motorist of the Century eli Vuosisadan naisautoilija
• 17. lokakuuta 2000 Ramsey nimettiin ensimmäisenä naisena Yhdysvaltojen Automotive Hall of Fameen [2]

• Allpar.com - Touring America in a Maxwell: 1909 and 2009