Alhambra

Alhambra (arab. الحمراء, al-Ħamrā', 'punainen') on maurilaisaikainen Nasridien dynastian kuninkaiden palatsi Granadassa, Espanjassa. Palatsin tärkeimmät osat rakennettiin 1300-luvun loppupuolella. Se on sisäpuolelta hyvin koristeellinen, ja sen stukkokoristelua pidetäänkin yhtenä islamilaisen arkkitehtuurin suurimmista saavutuksista.[1]

Alhambra
Alhambran El Partal
Alhambran El Partal
Sijainti Granada, Espanja
Rakennustyyppi kuninkaanlinna, linnoitus
Valmistumisvuosi 1300-luvulla
Rakennuttaja Nasridien dynastia
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Maailmanperintökohde
Tyyppi kulttuurikohde
Kriteerit I, III, IV
Valintahistoria
Valintavuosi 1984

Alhambra

Rakenne

Alhambra on rakennettu kukkulalle, ja sen takana näkyvät Sierra Nevadan lumihuippuiset vuoret.[1] Muurien rajaama alue on laajuudeltaan 14 hehtaaria, ja siellä mahtui asumaan 40 000 ihmistä. Muurien sisällä on ollut ehkä kuusi erillistä palatsia sekä parakit, moskeija, eläintarha, lintutalo, työpajoja, kauppoja ja muita palveluja.[2] Palatseissa on pihoja, saleja, arkadeja, pylväitä, lähteitä ja altaita.[1]

Ulkopuolelta Alhambra on melko karu, mutta rakennusten seinät ja katot on koristeltu kauttaaltaan pitsimäisin arabeskikuvioin, värikkäin lasitetuin tiilin ja uskonnollisella arabialaisella kalligrafialla.[3][1] Persiasta koko islamilaiseen maailmaan ja etenkin Espanjaan levinnyt siro holvikoristelu, muqarnas, saavuttaa huippunsa juuri Alhambrassa. [4]

Vaikka Alhambra on kaunis ja koristeellinen, se on rakennettu huokeista materiaaleista, kuten stukkosta, puusta ja tiilestä, sillä Nasrid-dynastia ei ollut rikas. Alhambra ei ollutkaan yhtä loistelias kuin vanhemmat mauripalatsit, kuten Umaijadien dynastian kalifien palatsit Córdobassa, joista säilyneenä esimerkkinä on Madinat al-Zahra.[5]

Alhambran palatsit oli ilmeisesti valaistu kynttilöin alhaalta päin, sillä vanhoissa kuvauksissa on kerrottu lattialla seisseistä kynttilänjaloista. Vain palatsialueen moskeijassa kynttilät roikkuivat katosta.[6]

Alla Alhambran pohjapiirros. Keskellä on Myrttipiha (4) ja sen vasemmalla puolella Suurlähettiläiden sali (7). Ylhäällä oikealla on Leijonapiha (18) ja sen oikealla puolella Abenserragien sali (23). Oikealla alhaalla on ohuella viivalla rajattu Kaarle V:n renessanssipalatsi (3).

Palatsit ja muut rakennukset on rakennettu eri aikoina. Alueen pohjapiirros onkin hajanainen, ja palatsin osat sijaitsevat toisiinsa nähden epätavallisissa kulmissa. Palatsirakennukset ovat nykyisin yhteydessä toisiinsa, vaikka näin ei keskiajalla vielä ollut.[7] Vanhin osittain säilynyt palatsi on El Partal, jonka Muhammad III rakennutti 1300-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Se sijaitsee Leijonapihan itäpuolella.[8]

Palatsin huoneistoryhmistä toinen sijaitsee Leijonapihan ympärillä ja toinen Myrttipihan ympärillä.[9] Myrttipihan rakentaminen aloitettiin Ismail I:n aikana 1314–1325 ja viimeisteltiin Muhammad V:n aikana 1370. Myrttipiha on saanut nimensä vesiallasta reunustavista myrttipensaista.[10] Leijonapiha on nimetty suihkulähdettä kannattelevien 12:n alabasterista tehdyn leijonan mukaan.[1]

Palatsin suurin sali on Suurlähettiläiden sali, jonka katto nousee 18 metrin korkeuteen. Siellä vieraiden maiden lähettiläät tapasivat valtaistuimellaan istuvan kuninkaan. Toinen tunnettu sali on Abenserragien sali, joka on nimetty paikalla 1400-luvun lopulla surmatun ylhäisperheen mukaan.[1] Mexuar on valtuustohuone, jonka rakennutti Jusuf I ja uudelleen Muhammad V vuonna 1362. Huonetta on muuteltu monin tavoin kristittynä aikana.[11] Cuarto Dorado eli ”Kultainen kamari” oli paikka, jossa kuningas luultavasti piti julkisia audiensseja.[12]

Osa Alhambran palatseista ja muista rakennuksista on jo purettu. Muiden palatsien itäpuolella on sijainnut nyt jo suurimmaksi osaksi kadonnut palatsi, jonka rakennutti luultavasti Muhammad II ja uudelleen Muhammad V 1300-luvun lopulla. Siihen kuului luultavasti suuri portiikki ja piha, jolla oli vesiallas. Vuonna 1492 tämä palatsi kuitenkin purettiin.[8] Suuri kuninkaallinen moskeija, joka rakennettiin 1303–1305, saattoi olla koko alueen näyttävin rakennus. Se purettiin 1560-luvulla, ja tilalle rakennettiin Santa Maria de la Alhambran kirkko.[13]

Historia

Alhambra kehittyi paikalla 800-luvulla sijainneesta Alcazaba-linnoituksesta, jonka osia on yhä näkyvissä. Se oli melko mitätön linnoitus 1200-luvulle saakka, kunnes Granadaan muutti paljon väkeä Córdobasta, jonka kristityt olivat vallanneet takaisin maureilta 1236. Alhambra toimi tämän jälkeen lähes 250 vuoden ajan Nasrid-dynastian palatsina, hovina ja haaremina. Kun Nasridien dynastian ensimmäinen kuningas Mohammed I nousi kuninkaaksi 1238, hän vahvisti linnoitusta, ja hänen poikansa rakennutti muurin kukkulan ympärille. Jusuf I (1333–1354) ja Mohammed V (1354–1391) rakennuttivat linnoitukseen sen loisteliaat sisätilat ja pihat.[1] Palatsin tärkeimmät osat rakennettiin 1300-luvun loppupuoliskolla ja viimeiset osat 1400-luvun puolivälissä.[14] Palatsien rakentajina käytettiin kristittyjä orjia.[15]

Kristityt valtasivat Granadan takaisin 1492. Hallitsijapari Ferdinand ja Isabella muutti Alhambraan ja palkkasi muslimirakentajia kunnostamaan palatseja.[16] Vuonna 1526 Kaarle V alkoi rakennuttaa Alhambran muurien sisään omaa renessanssipalatsiaan, joka eroaa tyyliltään alueen muista rakennuksista.[1] Kaarlen palatsia ei kuitenkaan saatu rakennettua kokonaan valmiiksi, vaan se jätettiin lopulta ränsistymään. Palatsi viimeisteltiin vasta 1900-luvulla.[17] Alhambraa käytettiin palatsina vielä jonkin aikaa, kunnes se hylättiin. 1600-luvulta alkaen palatsi kärsi laiminlyönnistä, tulipaloista ja maanjäristyksistä. Sitä asuttivat kauan rikolliset ja kiertolaiset, ja sitä käytettiin ruutivarastona, minkä seurauksena siellä sattui useita tuhoisia räjähdyksiä.[1][18] 1800-luvulla palatsi löydettiin uudelleen ja sitä alettiin kunnostaa.[14] Suosituksi kohteeksi tullut palatsi alkoi samalla kärsiä matkailijoista, jotka irrottivat sen seinistä paloja. Alhambra julistettiin kansalliseksi muistomerkiksi vuonna 1870.[19]

Alhambra on maailman ainoa säilynyt keskiaikainen muslimipalatsi.[20] Vuodesta 1984 alkaen Alhambra on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon.[21] Alhambra on nykyisin hyvin suosittu turistikohde.[22]

Kuvia

Lähteet

  • Irwin, Robert: The Alhambra. Harvard University Press, 2004. ISBN 0-674-01568-1.

Viitteet

  1. Harpur, James & Westwood, Jennifer: The Atlas of Legendary Places, s. 170–177. Grange Books, 1992. ISBN 1-85627-246-X.
  2. Irwin 2004, s. 21.
  3. Irwin 2004, s. 121–122.
  4. Heikki Palva: Taiteet ja arkkitehtuuri. Teoksessa: Heikki Palva ja Irmeli Perho (toim.) Islamilainen kulttuuri, s. 455. Otava, 2016.
  5. Irwin 2004, s. 70–72.
  6. Irwin 2004, s. 23.
  7. Irwin 2004, s. 5–6.
  8. Irwin 2004, s. 25.
  9. Irwin 2004, s. 9.
  10. Irwin 2004, s. 26–28.
  11. Irwin 2004, s. 28–30.
  12. Irwin 2004, s. 34.
  13. Irwin 2004, s. 57.
  14. Irwin 2004, s. 5.
  15. Irwin 2004, s. 69.
  16. Irwin 2004, s. 62.
  17. Irwin 2004, s. 63.
  18. Irwin 2004, s. 64–67.
  19. Irwin 2004, s. 66.
  20. Irwin 2004, s. 3.
  21. Alhambra, Generalife and Albayzín, Granada, Unesco.org
  22. Irwin 2004, s. 67.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.