Algoth Niska

Algoth Niska oli ruotsinkielisen merikapteenin Ivar Alfred Niskan ja muusikko Hilda Niskan (o.s. Schlüter) poika. [2] Hän kuului vanhaan oululaiseen Niskan sukuun.[3] Perheessä oli viisi lasta, joista Algoth oli nuorin. Isä kuoli, kun Algoth oli 14-vuotias. Wiipuri-lehdessä 19. elokuuta 1903 julkaistun kuolinilmoituksen mukaan Ivar Niska kuoli 56-vuotiaana "äkisti sydänhalvaukseen" 18. elokuuta 1903.[4] Isän kuoltua perhe muutti vuonna 1904 Viipurista Helsinkiin, jossa Algoth Niska kävi koulunsa Nya svenska läroverketissä. Nuoruusvuodet olivat levotonta aikaa: Algoth jäi kiinni varkauksista ja asui välillä huonon käyttäytymisen vuoksi sukulaisten luona Raahessa.[2]

Sisaruksista Adolf Niska oli oopperabaritoni, Ester Niska sopraano, Bror Niska operettilaulaja ja Aina Niska tanssitaiteilija. Niskan oma etunimi on suomenkielisissä lähteissä kirjoitettu myös muotoon Algot. [2]

Algoth Niska meni naimisiin Magda Aufrichtigin kanssa 11. syyskuuta 1917 Helsingissä. Seuraavana vuonna pariskunnalle syntyi samanniminen tytär, Magda. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1924, ja toisen avioliiton Algoth solmi parikymppisen Celia Anderssonin kanssa 21. heinäkuuta 1927 Maarianhaminassa. Avioliitosta syntyi poika, Jack, vuonna 1928. Myös tämä avioliitto päättyi eroon.[2] Iskelmälaulaja Danny on Algoth Niskan tyttärenpoika.[5][6]

Algoth Niska pelasi jalkapalloa ja oli ensimmäisessä Suomen-mestaruuden voittaneessa Unitaksen joukkueessa vuonna 1908. Hän pelasi Suomen maajoukkueen ensimmäisissä maaotteluissa vuosina 1911–1912 ja osallistui Tukholman olympialaisiin 1912. Hän pelasi Suomen joukkueen vasempana laitahyökkääjänä (pyramidiryhmitys). Suomi-Italia -ottelu 29.6.1912 päättyi jatkoajalla Suomen voittoon 3-2.

Ottelusta on kolme erilaista maalintekijätilastoa, joista yhden mukaan Niska teki Suomen toisen maalin. SPL ei käytä alkuperäistä listaa ja pelaajilla oli HIFK:n laina-asut, joissa ei ollut numeroita tai nimiä.[2] Algoth Niska päätti kansainvälisen uransa Tukholman kisojen pronssiotteluun 23-vuotiaana, mutta palasi kotimaan kentille vielä 1916, jolloin hän voitti Kiffenin joukkueessa vielä toisen mestaruuden.[7]

Joukkueet

• Viborg IFK 1904
• Unitas 1906–1909
• Helsingfors IFK 1910–1912
• Kiffen 1916

Kun kieltolaki tuli voimaan Suomessa vuonna 1919, Algoth Niska ryhtyi salakuljettamaan pirtua ja myi sitä Helsingin hienostopiireille. Viinan hän hankki muun muassa virolaisilta ja saksalaisilta laivoilta, jotka olivat ankkuroituneet Suomen rannikkoalueelle. Myöhemmin Algoth Niska salakuljetti viinaa Ruotsista, jossa ei ollut kieltolakia.

Välillä Algoth Niska jäi kiinni ja vietti lyhyitä aikoja vankilassa. Omien sanojensa mukaan hän ei koskaan ampunut poliisia kohti eikä vastustanut viranomaisia. Vapauduttuaan vankilasta hän aloitti taas salakuljetuksen ja hänet etsintäkuulutettiin sekä Ruotsissa että Suomessa. Vuonna 1932 Algoth Niska karkotettiin Ruotsista, minkä jälkeen hän asui Riiassa, Tallinnassa ja Danzigissa. [2] Algoth Niska puhui ruotsia, saksaa, englantia ja suomea.

Vuonna 1938 Algoth Niska tutustui Itävallan juutalaiseen liikemieheen Albert Amtmaniin, joka oli paennut natsien vainoja Suomeen. Amtmanin kanssa käymiensä keskusteluiden perusteella rahahuolien kanssa painiskeleva Algoth Niska sai ajatuksen alkaa salakuljettaa juutalaisia pois Saksan hallitsemilta alueilta. [2] Tätä varten hän ryhtyi hankkimaan väärennettyjä Suomen passeja, joita hän sitten maksua vastaan kauppasi salakuljetettaville. Hänen on arvioitu ansainneen passien väärentämisellä noin 2,5 miljoonaa Suomen markkaa, nykyrahassa noin 800 000 euroa. Passien avulla pelastui varmasti kolme juutalaista, 20 jäi kiinni, kolme kuoli varmuudella keskitysleirissä ja 25:n kohtaloa ei tunneta.[8] Laittoman maahantulon järjestämistoimet alkoivat paljastua, kun F. J. Joffs -niminen juutalainen mies oli vastoin Algoth Niskan ohjeita ottanut mukaan henkilökohtaisia arvoesineitään ja jäi kiinni tullissa. [2] [9] Algoth Niskan ihmissalakuljetus päättyi, kun Saksa julisti sodan Neuvostoliitolle ja sulki rajansa tiukasti.[6]

Algoth Niska kuoli 28. toukokuuta 1954 aivokasvaimeen 65-vuotiaana.[6] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.

Vuonna 1977 sai kantaesityksensä Algoth Niskasta kertova musikaali Smugglarkungen, jonka kirjoittivat Lars Huldén ja Bengt Ahlfors. Musiikin sävelsi Lasse Mårtenson. Sitä on esitetty suomeksi nimillä Pirtukuningas ja Vilgot Seikkailija.[10][11]

• Niska, Algoth: Mina äventyr. Söderström, 1931.
• Niska, Algot: Yli vihreän rajan. Mantere, 1953.
• Niska, Algot: Yli vihreän rajan. Kustannus HD, 2003. ISBN 9519888152.
• Kallonen, Kari: Algoth Niska – salakuljettajien kuningas. Revontuli, 2000. ISBN 952-5170-13-6.

• Yle Elävä arkisto: Rikostarinoita historiasta: Salakuljettajien kuningas
• Algot Niska Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 4.5.2018. (viroksi) (suomeksi)