Algol (tähti)

Algol (β Per, β Persei) on kirkkaudeltaan muuttuva tähti. Algolin kirkkauden vaihtelut syntyvät kirkkaamman ja himmeämmän tähden pimentäessä toisiaan. Algol onkin Algol-tyyppisten pimennysmuuttujien esikuva. Spektroskooppisen kaksoistähden Algolin kirkkaus vaihtelee välillä 2,06–3,28. Säännöllisen valonvaihtelun jakso on 2 päivää, 20 tuntia ja 49 minuuttia. Tähti himmenee huomattavasti noin 10 tuntia kestävän pimennyksen keskikohdassa. Valonvaihtelun huomanneet arabit antoivat tähdelle nimeksi الغول al-ghūl, "piruntähti".

Algol
Nimen alkuperä Ghoul
Bayerin designaatio Beta Persei, β Persei, β Per, Bet Per
Flamsteedin designaatio 26 Persei, 26 Per
HR-designaatio HR 936
HD-designaatio HD 19356
Muut designaatiot Gorgona, Gorgonea Prima, Demon Star, El Ghoul, GJ 9110, BD +40°673, GCTP 646.00, SAO 38592, FK5 111, Wo 9110, ADS 2362, WDS 03082+4057A, HIP 14576
Fyysiset ominaisuudet
Näennäinen kirkkaus 2,1
vaihtelee välillä 2,1-3,4,
jakso 2,867315 päivää
2 päivää, 20 tuntia ja 48 minuuttia 56 sekuntia.
(A:2,31 B:5,79 C:5,59) mv
Absoluuttinen kirkkaus -0,69 Mv
Valovoima LV 98 (84?)/3,41/4,1 L 200/ LO (aurinkoa) aurinkoa
Spektriluokka B8V/K02IV/A5V
Väri-indeksi B-V -0,05 vaiht. U-B -0,37
Lämpötila 12000/4500/8500 K K
Massa 3,59 (3,7?)/0,79/1,67 MO (aurinkoa) M☉
Säde 2,3 (2,94)/3,0(3,2)/0,9(1,5) RO (aurinkoa) R☉
Muuttujatyyppi Pimennysmuuttuja Tyyppiä EA (Algol)
Pyörimisnopeus A:65 km/s
Metallipitoisuus ?
Ikä <300 milj. v
Astrometriset ominaisuudet
Tähdistö Perseus
Rektaskensio (J2000) 03h 08m 10.1s
Deklinaatio (J2000) +40° 57′ 20.3″
Etäisyys 92,8 valovuotta (28,5 pc parsekia)
Parallaksi 35,14 ± 0,90 mas mas
Säteisnopeus 3,7 km/s km/s
Ominaisliike RA: 2,39 mas/v
dekl.: -1,44 mas/v mas/v
Näkyy leveysasteiden 90° N
ja 50° S välillä.

Algol-kaksoistähden kuvaus

Kun himmeä, keltaoranssi Algol B pimentää kirkkaan, sinivalkoisen Algol A:n, tähden valo himmenee 10 tunniksi. Tämä on Algolin valonvaihtelun pääminimi. Sivuminimi, jossa kirkkaus alenee 30 %, voidaan havaita vain valosähköisesti: siinä kirkkaampi tähti pimentää himmeämpää. Kirkkaimmillaan kaksoistähti on, kun molemmat tähdet loistavat esteettä yhtä aikaa. Algolin kirkkaus vaihtelee välillä 2,3–3,5 kahden päivän 20 tunnin ja 49 minuutin jaksoissa.

Algol on nyt 92,8 valovuoden eli 35,14 parsekin päässä, mutta mittausten mukaan se olisi ohittanut Auringon 7,3 miljoonaa vuotta sitten noin 9,8 valovuoden päästä. Algol on kolminkertainen tähti.

Kolmoistähti Algol ABC

Algol AB on puoliksi erillinen kaksoistähti. Kirkkaamman Algol A:n ja himmeämmän Algol B:n väli on 0,062 AU ja kiertoaika 2,8673043 päivää, joka lyhenee hitaasti. Himmeämpi tähti on keltainen, kirkkaampi sininen. Radan kaltevuus on 97,69 eli 7,69 astetta, ja se muuttuu 0,1 astetta sadassa vuodessa. Radan eksentrisyys e = 0,0, eli rata on ympyrämäinen.

Kauempana on kolmas tähti, Algol C 2,69 AU:n päässä kiertoajalla 1,86 v. Koko systeemin massa on 5,8 auringon massaa. Algol C:n radan kaltevuus on 83,98 ja soikeus e=0,225.

Algol AB

Algol A on sinertävänvalkoinen pääsarjan tähti tyyppiä B5-8V, ehkä massaltaan 3,59 (5?) Auringon massaa, läpimitaltaan 2,88 Aurinkoa, ja sen kirkkaus visuaalisessa alueessa on 98 Auringon kirkkautta ja noin 180 Aurinkoa, jos ultravioletti otetaan mukaan. Tähti pyörii nopeasti vauhdilla 65 km/s. Pintalämpötila on noin 12 500 K.

Algol B on keltainen alijättiläistähti tyyppiä K0-2 IV (aikaisemmin G8), joka täyttää pisaramaisen Rochen pinnan ja on munamainen. Algol B:n massa on 0,79 Auringon massaa, läpimitta 3,49 Aurinkoa ja kirkkaus ehkä 3,4 Aurinkoa. Algol B pimentää A-tähden valoa 1,3 magnitudia minimissä, joka kestää 14 % kiertoajasta. Algolissa tapahtuu valtavia flareja, röntgenpurkauksia, jotka liittyvät magneettiseen vuorovaikutukseen tähtien ja kaasuvirran välillä. B-tähdessä on noin 0,2 tähden säteen mittainen valtava magneettinen silmukka, joka tuottaa muutaman tunnin röntgenflareja. Tähtien välillä tapahtuu ns. magneettista jarrutusta. Radiopurkauksia tulee noin 1 AU:n säteeltä liittyen "tähdenjäristyksiin".

Keltainen, munamainen Algol B täyttää siis Rochen pinnan, jonka ulkopuolelta sininen A-komponentti pystyy vetämään munamaisen B-tähden ainetta pois nopeudella 0,4–2,0 * 10e-11 Auringon massaa vuodessa. Algol tunnetaan tähtien kehitysteoriassa Algol-paradoksista. Kyseinen paradoksi on seuraava: Miten kevyempi tähti on ehtinyt kehittyä jättiläistähdeksi, kun raskaampi tähti on vasta pääsarjan tähti? Teorian mukaan raskaampi sininen tähti kehittyy nopeammin kuin kevyempi, mutta Algolissa kevyempi B-tähti on vanhempi kuin raskas sininen tähti. Kaksoistähtiin perehtynyt astronomi Otto Struve pyysi fyysiko John Crawfordia selvittelemään paradoksia. Tämä esitti vuonna 1955 niiin sanotun Crawfordin hypoteesin, joka on myöhemmin mittauksin osoittautunut oikeaksi: Tämä johtuu massan siirrosta keltaisesta tähdestä siniseen. Alun perin raskaampi nyt keltainen tähti laajeni rajalle, jonka takaa massa alkoi virrata siniseen tähteen. Näin alun perin raskaampi tähti on muuttunut kevyemmäksi ja päinvastoin.[1][2][3]

Algol C on tyyppiä A5V (aikaisemmin luokiteltu F2:ksi). Tähden massa on 1,67 Aurinkoa, läpimitta 1,7 Auringon läpimittaa, kirkkaus 4,1 Aurinkoa ja lämpötila 4 500 kelviniä.

Lähteet
  1. Algol paradox Vik Dhillon, University of Sheffield
  2. Pustylnik, I.: ”Algol Paradox”, https://articles.adsabs.harvard.edu//full/1998A%26AT...15..357P/0000360.000.html, s. 360. USA: NASA/Harvard, 1998. 1998A&AT...15..357P. (englanniksi)
  3. Rahunen, Timo: ”Kaksoistähdet ja niidet ja niiden kehitys”, Auringosta äärettömyyteen, s. 127. Helsinki: Ursa, 1979. ISBN 951-9269-09-6.

    Aiheesta muualla


    Perseuksen tähdistö (Perseus) » luettelo tähdistä, luokka
    Tähdet

    Mirfak, Algol, ζ Per, ε Per, γ Per A, γ Per B, δ Per, ρ Per, η Per, ν Per, κ Per, ο Per, τ Per A, 48 Per, ξ Per, τ Per B, φ Per, ι Per, θ Per, μ Per, 16 Per, λ Per, 58 Per, ψ Per, σ Per, 17 Per, HD 26961, ω Per, 34 Per, 52 Per, π Per, HD 18970, 53 Per, 1 Aur, 12 Per, 54 Per, 24 Per, 32 Per, 40 Per, 4 Per, 31 Per, 21 Per, 42 Per, 9 Per, 29 Per, 43 Per, 36 Per, 59 Per, 20 Per, 14 Per, 30 Per, 50 Per, 1 Per, HD 27192, 2 Per, 3 Per, 55 Per, 8 Per, 11 Per, 56 Per, 7 Per, 49 Per, 57 Per, 10 Per, 5 Per, X Per

    Eksoplaneetat
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.