Algerian juutalaiset

Algerian juutalainen valokuvassa 1900-luvun alulla.

Juutalaisia asui Karthagon valtakaudella ainakin seitsemässä rannikon kaupungissa. Rooman valtakunta kukisti Karthagon 200-luvulla eaa. ja noihin aikoihin alueelle muodostui myös useita itsenäisiä berberivaltioita. Osa berberiheimoista kääntyi juutalaiseen uskoon. Sittemmin alueella hallitsivat vandaalit ja Bysantin valtakunta. Bysantin Justinian I:n aikana juutalaisten taloudellista, sosiaalista ja uskonnollista elämää rajoitettiin lakien kautta. Islamin uskoiset arabit yrittivät valloittaa alueen ensimmäisen kerran vuonna 665 siinä epäonnistuen. Seuraava hyökkäys vuonna 688 toi kuitenkin alueen arabivallan alle. Vuosina 1141-1147 juutalaisia tapettiin väkivaltaisuuksissa Tlemencenissä, Bougiessa, Oranissa ja muissa kaupungeissa. Juutalaisia tuli kuitenkin lisää Iberian niemimaalta vuosien 1391 ja 1492 välillä. Algeria liitettiin Ottomaanien valtakuntaan vuonna 1510 ja alueen juutalaisista tuli dhimmejä vuonna 1516.[1]

Ranska hyökkäsi Algeriaan valloittaen sen vuonna 1830. Juutalaisilla ja muslimeilla oli omat autonomiset hallintoelimensä, kuten lait ja oikeuslaitokset, vuoteen 1841, jolloin ranskalaiset viranomaiset lakkauttivat ne. Ranskan juutalaisten poliittisen painostuksen avulla Algerian juutalaisista tuli Ranskan kansalaisia niin sanotulla Crémieuxin asetuksella vuonna 1870. Muslimit eivät saaneet samaa asemaa. Monet juutalaisista alkoivat sittemmin puhua ranskaa ja ottivat muita vaikutteita ranskalaisesta kulttuurista. Vuonna 1931 juutalaiset muodostivat 7 % väestöstä Algerissa, Constantinessa ja Oranissa. Heitä oli myös pienemmissä kaupungeissa, kuten Ghardaiassa ja Setifissä. Pienessä Messadin kaupungissa oli juutalainen enemmistö.[1]

Oranin synagoga.

Toisessa maailmansodassa Ranskan ja Natsi-Saksan solmittua aselevon vuonna 1940 Algeriaa hallitsi Vichyn Ranskan saksalainen nukkehallitus. Crémieuxin asetus kumottiin lokakuussa 1940 ja vuonna 1941 otettiin käyttöön syrjiviä asetuksia, kuten esimerkiksi juutalaisten virkamiesten ja opettajien viraltapanot. Paikallisia juutalaisia toimi vastarintaliikkeessä ja he auttoivat liittoutuneita näiden miehittäessä Algerian vuonna 1942. Juutalaiset säilyttivät sittemmin asemansa Ranskan kansalaisina sodan päätyttyä. Algerian itsenäisyyssota alkoi vuonna 1954. Vuonna 1961 pidetyssä kansanäänestyksessä juutalaiset tukivat itsemääräysoikeutta, mutta itsenäisyyden jälkeen vuonna 1962 juutalaisten oikeudet vietiin ja suurin osa muutti pois maasta. Noin 130 000 juutalaista muutti Ranskaan. Vuoden 1948 jälkeen hieman yli 25 000 oli myös muuttanut Israeliin. Nykyisin juutalaisia on Algeriassa arviolta 50-100. Algeriassa toimii yksi synagoga, mutta siellä ei ole rabbia.[1]