Alfréd Hajós

Arnold Guttman syntyi 1878 Budapestissa työväenluokkaan kuuluneeseen juutalaiseen perheeseen.[1] Hänen isänsä hukkui Tonavaan, kun hän oli 13-vuotias. Tämä herätti Guttmanissa halun tulla hyväksi uimariksi. Guttman unkarilaisti nimensä Alfréd Hajósiksi Unkarin tuhatvuotisjuhlavuoden kunniaksi.[2]

Hajós voitti jo 17-vuotiaana Wienissä vuonna 1895 järjesteyissä Euroopan-mestaruuskilpailuissa 100 metrin vapaauinnin.[2] Hajós valittiin edustamaan Unkaria kesäolympialaisiin 1896. Hän toivoi pystyvänsä osallistumaan, mutta hän lopulta ui tiukan aikataulun takia vain 100 ja 1 200 metrin vapaauinnit.[2]

Vuoden 1896 olympialaisissa uintitapahtumat järjestettiin Välimeressä erittäin vaativissa olosuhteissa: veden lämpötila oli vain noin 13 °C ja aallot jopa neljämetrisiä. Hajos voitti samana päivänä järjestetyt 100 ja 1 200 metrin matkat, lyhemmän matkan voittoaika oli 1.22,2 ja pidemmän 18.22,2. Ennen 1 200 metrin matkaa hän siveli kehoonsa sentin paksuisen kerroksen rasvaa, mutta se antoi hyvin vähän suojaa kylmyyttä vastaan. Uimarit vietiin laivalla merelle, ja heidän piti uida takaisin rantaan. Hän tunnusti kilpailun jälkeen, että ”tahtoni elää ylitti täysin haluni voittaa”. Hajós oli Ateenan kisojen nuorin olympiavoittaja.[3][4]

Hajós voitti toistamiseen Euroopan-mestaruuden olympialaisten jälkeen ja sijoittui vielä vuonna 1897 viidenneksi. Tämän jälkeen hän keskittyi enemmän muihin lajeihin.[2]

Hajós oli Unkarin parhaimmistoa uinnin lisäksi yleisurheilussa ja jalkapallossa. Hän oli voittanut jo aiemmin 100 metrin juoksun Unkarin juniorimestaruuden ja kansallisen mestaruuden hän voitti vuonna 1898 kiekonheitossa ja 400 metrin aitajuoksussa.[5] Jalkapallossa Unkarin-mestaruuden Hajós voitti Budapesti TC:ssä vuosina 1901 ja 1902.[5] Hän kuului myös maajoukkueeseen, kun Unkari pelasi ensimmäinen maaottelunsa 12. lokakuuta 1902 Itävaltaa vastaan.[4]

Hajósin veli Henrik oli myös menestynyt uimari, joka voitti viestikultaa vuoden 1906 välikisoissa ja osallistui vuoden 1908 olympialaisiin.[6]

Hajós valmistui 1899 arkkitehdiksi Budapestin tekniikan yliopistosta ja avasi 1904 oman arkkitehtuuritoimistonsa. Hänen suunnittelemansa rakennukset edustivat eklektismistä ja sesessionismistä modernismiin.[1]

Hajós osallistui Dezső Lauberin kanssa Pariisin vuoden 1924 olympiakisojen taidelajien arkkitehtuurisarjaan.[7] Lauber oli myös entinen urheilija, joka osallistui tennisturnaukseen vuoden 1908 olympialaisissa.[8][9] Heidän suunnitelmansa Budapestiin rakennettavasta uimastadioinista sai hopeisen palkinnon.[7] Kultamitalia ei kisassa jaettu.[5]

Hajós suunnitteli noin 50 vuotta kestäneen arkkitehdin uransa aikana muun muassa useita urheilurakennuksia. Hänen suunnitelmiaan ovat muun muassa Újpest FC:n jalkapallostadionin, Millenáris-velodromin ja useita muita stadioneita. Hajós suunnitteli myös useita kouluja, hotelleja, pankkeja, tehtaita, kirkkoja, teattereita ja elokuvateattereita.[5]

Hajósin tunnetuin suunnittelutyö on vuonna 1930 Budapestin Margitinsaarelle rakennettu uimastadion. Sitä on käytetty uinnin Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1958, 2006 ja 2010 sekä Vesipallon maailmancupissa 2006.[4]

Toisen maailmansodan jälkeen Hajós auttoi useiden pahoin vaurioituneiden rakennusten korjaustöihin. Hieman ennen kuolemaansa hän kirjoitti omaelämäkertansa Így lettem olimpiai bajnok, joka julkaistiin vuosi hänen vuonna 1955 tapahtuneen kuolemansa jälkeen.[1]

Vuonna 1953 kansainvälinen olympiakomitea palkitsi Hajósin olympialaisella kunniakirjalla.[4] Hänet on valittu myös kansainväliseen uinnin[10] ja kansainväliseen juutalaisten urheilijoiden kunniagalleriaan.[11]

Hajósin Margítinsaarelle suunnittelema uimastadion nimettiin 1975 hänen mukaansa.[12]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alfréd Hajós Wikimedia Commonsissa