Alexis Weissenberg

Alexis Sigismund Weissenberg (26. heinäkuuta 1929 Sofia – 8. tammikuuta 2012) oli bulgarialaissyntyinen, ranskalaistunut pianisti.[1]

Alexis Weissenberg (1995)

Weissenberg sai varhaisimman pianonsoiton opetuksensa äidiltään. Hän sai opetusta myös Pantšo Vladigerovilta. Ensimmäisen julkisen resitaalinsa hän piti 8-vuotiaana. Toisen maailmansodan aikana Weissenberg yritti paeta äitinsä kanssa Bulgariasta Turkkiin, mutta molemmat joutuivat vuonna 1944 kolmeksi kuukaudeksi[2] natsien keskitysleirille. Yksittäinen vartija kuitenkin päästi heidät Istanbuliin suunnanneeseen junaan. Äiti ja poika etenivät Turkista Israeliin, jossa Weissenberg opiskeli Jerusalemin musiikkiakatemiassa ja esiintyi Leonard Bernsteinin johtaman Israelin filharmonisen orkesterin kanssa. Vuonna 1946 Weissenberg muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän pääsi Juilliard School of Musiciin Olga Samaroffin oppilaana.[1] Yhdysvalloissa ollessaan hän sai myös oppitunteja Artur Schnabelilta ja Wanda Landowskalta.[2] Weissenberg voitti Leventritt-kilpailun ja teki vuonna 1947 New Yorkin -debyyttinsä George Szellin johtaman Philadelphian orkesterin kanssa. Tuolloin esitetty teos oli Sergei Rahmaninovin kolmas pianokonsertto. Hän myös levytti teoksen kolmeen otteeseen – Georges Prêtren, Seiji Ozawan ja Bernsteinin johdolla.[1]

Weissenbergille kertyi mainetta Yhdysvalloissa ja Euroopassa, kunnes hän vuonna 1957 – muutettuaan Pariisiin edeltäneen vuoden aikana – aloitti tauon, jonka aikana kehitti uudelleen tekniikkaansa ja opetustaan. Hän sai Ranskan kansalaisuuden. Vuonna 1966 Weissenberg palasi esiintymislavoille pitämällä resitaalin Pariisissa. Pian tämän jälkeen hän tulkitsi Pjotr Tšaikovskin ensimmäisen pianokonserton Berliinissä Herbert von Karajanin johdolla. Yhdessä Weissenberg ja Karajan tekivät monia merkittäviä levytyksiä, esimerkiksi Ludwig van Beethovenin kaikista pianokonsertoista EMI:lle vuonna 1974. Tuona vuonna Weissenberg myös teki ensimmäisen esiintymisensä Lontoon Royal Festival Hallissa. Hän jatkoi kansainvälistä uraansa esiintyjänä, opettajana ja tuomaristojen jäsenenä. Weissenberg suosi levyttäjänä Johann Sebastian Bachin, Beethovenin, Frédéric Chopinin, Claude Debussyn ja Rahmaninovin teoksia, mutta hänen ohjelmistoonsa kuului lisäksi muiden muassa Robert Schumannin, Béla Bartókin, Franz Lisztin, Modest Mussorgskin, Xavier Montsalvatgen ja Joaquín Turinan musiikkia.[1]

Weissenberg kuoli 82-vuotiaana sairastettuaan Parkinsonin tautia.[1]