Alexei Eremenko (vanhempi)

Alexei Eremenko Senior (ven. Алексей Борисович Ерёменко, Aleksei Borisovitš Jerjomenko, s. 17. tammikuuta 1964 Novotšerkassk, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläissyntyinen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja, joka on ollut Suomen kansalainen vuodesta 2003.

Alexei Eremenko Sr.
Henkilötiedot
Koko nimi Aleksei Borisovitš Jerjomenko
Syntymäaika17. tammikuuta 1964
Syntymäpaikka Neuvostoliitto Novotšerkassk, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Pituus 179 cm
Seura
Seura avoin
Tehtävä päävalmentaja
Junioriseurat
ROŠISP-10 Rostov-na-Donu
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1981 Rostselmaš 5 (1)
1981–1985 SKA Rostov-na-Donu 54 (0)
1986–1987 Spartak Moskova 26 (5)
1987 Rostselmaš 21 (1)
1988 Torpedo Moskova 9 (1)
1988–1990 Dynamo Moskova 36 (2)
1990 OLS 11 (11)
1991–1994 Jaro 111 (21)
1995 Athinaikos 16 (0)
1995–1997 Jaro 76 (16)
1998 Tromsø IL 26 (0)
1999–2003 HJK 123 (20)
2002 → Viikingit (laina) 1 (0)
2003–2005 Jaro 50 (7)
2006–2009 JBK 73 (7)
Yhteensä 638 (92)
Maajoukkue
Neuvostoliitto U18 – (–)
Valmennusura
2004–2009 JBK
2009–2016 Jaro
2016 Suomi U18
2016–2017 FK Šahtjor Karaganda
2017 FC Pyunik Jerevan
2018–2019 SJK
2020 FK Spartaks Jūrmala
2022 JK Narva Trans
2023 Esse IK

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Keskikentällä pelannut Eremenko teki mittavan uran Veikkausliigassa, ja häntä pidetään yhtenä sarjan kaikkien aikojen parhaista pelaajista.[1] Hänet valittiin Veikkausliigan legendaksi ensimmäisten joukossa vuonna 2007.[2] Jaro on jäädyttänyt Eremenkon numeron 14.

Eremenkon pojat Alexei Junior, Roman ja Sergei ovat ammattilaispelaajia.

Ura pelaajana

Neuvostoliitossa Eremenko edusti pääsarjatasolla rostovilaista SKA:ta sekä moskovalaisia Spartakia, Torpedoa ja Dynamoa. Hän kuului Neuvostoliiton-mestaruuden vuonna 1987 voittaneeseen Spartakin joukkueeseen.[1][3] Hän pelasi myös 12 poikien maaottelua Neuvostoliiton joukkueissa ja saavutti EM-pronssia Suomessa vuonna 1982 järjestetyissä alle 18-vuotiaiden kilpailuissa.[4]

Eremenko perheineen muutti Suomen Pietarsaareen kesällä 1990. Hän teki sopimuksen paikallisen liigaseuran Jaron kanssa, mutta pelasi ensimmäisen kauden vuokralla 2. divisioonan Oulun Luistinseurassa, sillä Jaron kolmen pelaajan ulkomaalaiskiintiö oli täynnä.[1][4] Jarossa hän pääsi pelaamaan seuraavana kautena 1991. Hän hallitsi keskikenttää ja vei joukkueensa Suomen cupin loppuotteluun vuonna 1992. Hänet valittiin Veikkausliigan parhaaksi pelaajaksi kaudella 1997.[1] Suomen-vuosien lomassa Eremenko edusti kaudella 1995–1996 kreikkalaista Athinaikosia ja kaudella 1998 norjalaista Tromsøä.

Kaudeksi 1999 Eremenko siirtyi Helsingin Jalkapalloklubiin, jossa hän saavutti kaksi Suomen-mestaruutta ja kaksi Suomen cupin voittoa.[5] Vuonna 2003 Eremenko palasi jälleen Jaroon, jota hän edusti kaksi ja puoli kautta ennen pääsarjauransa päättämistä. Eremenkolle kertyi Suomessa 360 pääsarjaottelua, joissa hän teki 64 maalia.[6]

Ura valmentajana

Valmennusuransa Eremenko aloitti Kakkosessa pelanneen JBK:n pelaajavalmentajana. Pietarsaaren kakkosseurassa hän kunnostautui erityisesti nuorten pelaajien kasvattajana.[7]

Elokuussa 2009 Eremenko allekirjoitti Jaron kanssa kolmivuotisen valmentajasopimuksen, jonka oli määrä astua voimaan vuoden 2010 alussa.[7] Mika Laurikaisen erottamisen myötä hän kuitenkin aloitti valmentajana jo elokuussa 2009.[8]

Eremenkon johdolla Jaro pelasi loistavan kauden 2010 ollen Veikkausliigassa viides. Sijoitus oli seuran paras 14 vuoteen. Debyyttikautensa jälkeen Eremenko ei onnistunut johdattamaan Jaroa vastaavan menestykseen, vaan seura taisteli Veikkausliigassa häntäpään sijoituksista. Kaudella 2015 Jaron 14 kautta kestänyt Veikkausliigataival päättyi putoamiseen. [9]

Joulukuussa 2015 kerrottiin, että Eremenkosta tulee Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja vuoden 2016 kattavalla sopimuksella. Hän jatkoi myös Ykköseen pudonneen Jaron päävalmentajana[10], kunnes sai kesäkuussa 2016 potkut joukkueen huonon menestyksen vuoksi.[11]

Eremenko valmensi kazaktanilaista FK Šahtjor Karagandaa kesästä 2016 alkukesään 2017, mutta sai potkut joukkueen huonon menestyksen vuoksi.[12] Tämän jälkeen hän valmensi armenialaista FC Pyunik Jerevania, mutta sai sieltäkin potkut loka-marraskuun vaihteessa niinikään heikon menestyksen vuoksi. FC Pyunik Jerevan oli erottamisen aikaan kuuden joukkueen liigassa toiseksi viimeisenä ja kyennyt voittamaan vain yhden ottelun. [13]

Toukokuun lopussa 2018 Eremenkosta tuli SJK:n päävalmentaja. Hän on seinäjokisen seuran viides päävalmentaja vuonna 2017 erotetun Simo Valakarin jälkeen.[14] Eremenko sai potkut seurasta elokuussa 2019.[15]

Kaudella 2020 Eremenko toimi Latvian pääsarjassa FK Spartaks Jūrmalan päävalmentajana.[16]

Marraskuun lopussa 2021 Eremenko teki vuoden mittaisen sopimuksen Viron Meistriliigan JK Narva Transin kanssa.[17] Hän luotsasi seuran kauden 2022 päätteeksi liigassa seitsemänneksi. Eremenko ei jatkanut seuran päävalmentajana kauden jälkeen.[18]

Saavutukset

Pelaajana

[3][6]

  • Neuvostoliiton mestaruus 1987
  • Neuvostoliiton liigacup 1987
  • Suomen mestaruus 2002, 2003
    • SM-hopea 1999, 2001
  • Suomen Cup 2000, 2003
  • Alle 18-vuotiaiden EM-pronssi 1982

Lähteet
  • Vuorinen, Juha & Kasinen, Markku: Pelimiehet – Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006. Jyväskylä: Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.

Viitteet
  1. Alexei Eremenko Sr. Veikkausliigan verkkonäyttely. Suomen urheilumuseo. Arkistoitu 4.9.2017. Viitattu 18.8.2009.
  2. Veikkausliigan legendat Veikkausliiga. Viitattu 11.8.2009.
  3. Ерёменко Алексей Борисович FK Spartak Moskva. Viitattu 18.8.2009. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  4. Alexei Jr. ja Roman Eremenko – kaksi veljestä 21.8.2007. Aamulehti. Arkistoitu 3.2.2010. Viitattu 18.8.2009.
  5. Suomen Cupin historiaa Suomen Palloliitto. Arkistoitu 21.6.2008. Viitattu 18.8.2009.
  6. Liigapelaajat Veikkausliigan tilastohistoria. Veikkausliiga. Viitattu 18.8.2009.
  7. Alexei Eremenko Jaron tuleva valmentaja 12.8.2009. Veikkausliiga. Viitattu 18.8.2009.
  8. Eremenko sr. ottaa Jaron vetovastuun 18.8.2009. Veikkausliiga. Viitattu 18.8.2009.
  9. Veikkausliigan lopullinen sarjataulukko: SJK mestari, KTP karsii, Jaro putoaa 25.10.2015. Iltalehti. Viitattu 3.12.2015.
  10. Alexei Eremenko alle 18-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajaksi 3.12.2015. Iltalehti. Viitattu 3.12.2015.
  11. Alexei Eremenko sai lähtöpassit Jarosta Yle Uutiset. Viitattu 10.6.2016.
  12. ÖT: Alexei Eremenko seniorin ja kazakstanilaisseuran tiet eroavat iltalehti.fi. Viitattu 7.6.2017.
  13. https://www.suomifutis.com/2017/11/alexei-eremenko-seniorille-jo-toiset-lahtopassit-tana-vuonna/
  14. SJK:lta varmistus: Aleksei Eremenko korvaa Tommi Kautosen päävalmentajana välittömästi
  15. Alexei Eremenkolle potkut SJK:sta – "Haluamme seuraan ihmisiä, jotka edustavat arvojamme ja odotuksiamme" MTV Uutiset. Viitattu 28.9.2022.
  16. Aleksey Eremenko Sr. Transfermarkt. Viitattu 28.9.2022.
  17. Ametlik: Narva Transi asub juhendama nimeka soomlase isa (2) soccernet.ee. Viitattu 28.9.2022.
  18. Aleksey Eremenko Sr. Transfermarkt. Viitattu 16.1.2023.

    Aiheesta muualla
    FF Jaron päävalmentajat

    Börje Nygård (1966–1967) • Rainer Aho (1968–1970) • Matti Aarni (1971–1974) • Bjarne Sjöholm (1975–1977) • Esko Vikman (1978) • Ulf Larsson (1979) • Bjarne Sjöholm (1980) • Jan-Eric Holmberg (1981) • Kalle Jaskari (1982–1984) • Matti Huotari (1985) • Kalle Jaskari (1986) • Richard Wilson (1987–1989) • Kari Mars (1989) • Hannu Touru (1990–1993) • Antti Muurinen (1994–1996) • Veijo Wahlsten (1997) • Keijo Paananen (1997) • Jan Westerlund (1998) • Keijo Paananen (1999–2001) • Sixten Boström (2002–2004) • Hannu Touru (2004–2005) • Keijo Paananen (2006) • Niklas Widjeskog (2006) • Mika Laurikainen (2007–2009) • Alexei Eremenko Sr. (2010–2016) • Niklas Widjeskog (2016) • Kristian Heames (2016–)

    Seinäjoen Jalkapallokerhon päävalmentajat

    Thomas Dunne (2008) • Jari Kujala (2008) • Esa Haanpää (2009) • Tomi Kärkkäinen (2010) • Christoffer Kloo (2011–2012) • Simo Valakari (2012–2017) • Sixten Boström (2017) • Manuel Roca (2017) • Tommi Kautonen (2017) • Alexei Eremenko sr. (2017–)

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.