Alexander Gripenberg

Alexander Gripenberg (28. toukokuuta 1879 Pultava Venäjä – 9. helmikuuta 1935 Sedjenane, Tunisia) oli suomalainen Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut kenraalimajuri.[1]

Alexander Gripenbergin vanhemmat olivat jalkaväenkenraali Oskar Ferdinand Gripenberg ja Katarina (Hedvig Ida Angelique) Lundh. Gripenberg valmistui keisarin paašikoulusta, ylennettiin aliluutnantiksi ja määrättiin palvelukseen Henkivartioväen ratsastavaan tykistöprikaatiin 1898. Luutnantiksi hänet ylennettiin 1902 ja komennettiin alikapteenina 9. Itä-Siperian tarkk’ampujatykistöprikaatiin, jossa hän osallistui Venäjän–Japanin sotaan 1904–1905. Hän haavoittui sodassa niin, että hänen toinen jalkansa amputoitiin. Gripenberg tuli vuoden 1905 alussa tykistön ylitarkastaja suuriruhtinas Sergei Mihailovitš Romanovin adjutantiksi ja siirrettiin luutnanttina Henkivartioväen ratsastavan tykistöprikaatin upseeriluetteloihin. Alikapteeniksi hänet ylennettiin 1906 ja kapteeniksi 1911. Gripenberg määrättiin Henkivartioväen ratsastavaan tykistöprikaatiin 1912 ja ylennettiin everstiksi. Hän erosi sotapalveluksesta 1914, mutta palasi ensimmäisen maailmansodan aikana palvelukseen 1915 suuriruhtinas Sergei Mihailovitšin adjutantiksi. Hän oli maailmansodan aikana myös kevyen mörssäritykistödivisioonan komentaja vuoteen 1917, jolloin hän erosi sotapalveluksesta kenraalimajurina. Hän siirtyi sitten Ranskaan ja toimi Ranskan valtion tierakentamisen johtajana Tunisiassa aina kuolemaansa saakka.[1]