Alexander Campbell (teologi)

Nykyisen Pohjois-Irlannin alueella syntynyt Campbell oli skotlantilaista syntyperää. Hänen isänsä Thomas Campbell (1763–1854) oli presbyteeri ja rehtori, joka muutti vuonna 1807 Yhdysvaltoihin, jossa hän yritti edistää kristittyjen yhtenäisyyttä koskevaa ohjelmaansa. Vuonna 1808 Alexander Campbell lähti perheen kanssa isänsä luokse, mutta haaksirikkoutui Skotlannin rannikolla ja opiskeli sitten pappisvirkaan Glasgow'n yliopistossa, jossa hän joutui skotlantilaisen valistuksen vaikutuksen alaiseksi ja opiskeli myös John Lockea. Vuonna 1809 myös Campbell ja loput perheestä lähtivät Yhdysvaltoihin. Siellä hän kannatti isänsä ohjelmaa ja nousi johtajaksi tämän perustamaan uskonnolliseen uudistusliikkeeseen, joka pyrki edistämään yksinkertaista evankelista kristillisyyttä. Hän alkoi saarnata ilman palkkaa vuonna 1810 ja asettui nykyisen Bethanyn alueelle Länsi-Virginiaan. Campbell ja hänen seuraajansa hyväksyivät upotuskasteen vuonna 1812, ja hän näytti hetkellisesti lähestyvän baptistien opillista kantaa, mutta jännitteet muista kysymyksistä johtivat heidän eroamiseensa baptisteista vuonna 1830. Vuonna 1832 hänen seuraajansa, jotka tunnettiin nimellä Disciples of Christ, tai vain Christians (lempinimeltään campbelliitit), liittyivät Kentuckyn Christians-liikkeeseen, Barton W. Stonen seuraajiin, muodostaakseen uuden Disciples of Christ (Christian Church) -kirkon.[1][2][3]

Vuonna 1823 Campbell perusti ja toimitti Christian Baptist -lehteä (myöhemmin nimellä Millennial Harbinger). Hän kirjoitti tai toimitti noin 60 teosta. Campbellista kehittyi sekä saarnoissaan että kirjoituksissaan eri protestanttisten kirkkojen jyrkkä kriitikko. Hän vaatii kristittyjä luopumaan nimistä, uskontunnustuksista, tavoista ja uskontokuntien välisistä kiistoista ja liittymään kristilliseen yhteisöön "ilman muita yhteyden ehtoja kuin usko Herraan Jeesukseen Kristukseen".[1][2][3]