Alexander Amatus Thesleff

Viipurissa syntynyt Thesleff aloitti sotilasuransa vuonna 1793 Nevan jalkaväkirykmentissä. Hän osallistui samana vuonna linnoitustöihin sekä kanavanrakennukseen Vanhassa Suomessa ja jatkoi myöhemmin uraansa majoitusmestarilaitoksessa. Vuonna 1805 Thesleff ylennettiin kapteeniksi ja hän oli mukana Kiinan ja Mongolian alueille suuntautuneella kartoitusretkellä.

Kaksi vuotta myöhemmin Thesleff osallistui sotatoimiin Ranskaa vastaan. Suomen sotaan hän osallistui Venäjän keisarillisen armeijan Savon ryhmässä. Thesleff kunnostautui muun muassa Siikajoen, Lapuan sekä Alavuden taisteluissa ja hänet ylennettiin majuriksi vuonna 1808.

Vuonna 1811 Thesleff ylennettiin everstiluutnantiksi ja seuraavana vuonna hänet korotettiin aatelisarvoon. 1812–1814 Thesleff osallistui uudelleen Ranskan vastaiseen sotaan, ollen mukana useissa taisteluissa sekä muun muassa Pariisin valtauksessa. Vuonna 1819 kenraalimajuriksi ylennetty Thesleff saapui jälleen Suomeen 21. (myöhemmin 23.) jalkaväkidivisioonan komentajaksi. Kenraaliluutnantiksi hänet ylennettiin 1826.

Aleksanterin-Yliopiston varakanslerina Thesleff toimi vuosina 1828–1830 sekä vielä vuonna 1832. Vuosina 1830–1831 hän oli Puolassa kukistamassa Marraskuun kansannousua. Palattuaan Suomeen Thesleff toimi varakanslerin tehtävän lisäksi myös Sensuuriylihallituksen puheenjohtajana. Huhtikuussa 1833 hänet määrättiin kenraalikuvernöörin apulaiseksi. Thesleff toimi vuosien 1833 ja 1847 välillä useaan otteeseen myös virkaa tekevänä kenraalikuvernöörinä varsinaisen kenraalikuvernöörin Aleksandr Menšikovin hoitaessa meriministerin tehtäviä Pietarissa. Lisäksi hän toimi senaatin puheenjohtajana. Vuonna 1841 Thesleff ylennettiin jalkaväenkenraaliksi. Seuraavana vuonna hän aloitti Saimaan kanavan rakennustoimikunnan puheenjohtajana. Vuonna 1840 Thesleff kutsuttiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja 1843 Suomen Tiedeseuran kunniajäseneksi.

Thesleff oli uskollinen Venäjän tsaarin kannattaja ja nautti myös laajasti tämän suosiota. Venäläismielisyydestään huolimatta hän oli kuitenkin myötävaikuttamassa Aleksanterin yliopistoon vuonna 1850 perustetun suomen kielen professorin viran toteutumiseen. Thesleffin aikana suomen kielen asema virkakielenä vahvistui muutoinkin suuresti. Hän itse ei kuitenkaan puhunut suomea lainkaan ja ruotsin kieltäkin hyvin heikosti. Kesäkuussa 1847 hänelle myönnettiin heikon terveydentilansa takia virkavapaus kenraalikuvernöörin apulaisen virasta ja myöhemmin samana vuonna ero kaikista muista tehtävistään, mukaan lukien sotapalvelus. Hän kuoli myöhemmin samana vuonna omistamassaan Juustilan kartanossa Viipurissa. Lisäksi Thesleff omisti Suomessa myös kaksi muuta kartanoa. Viipurissa sijainneen Ventelän kartanon hän peri isältään. Lyhyen aikaa Thesleffin hallussa oli myös Anolan kartano Nakkilassa.

Thesleff tunnettiin myös taitavana taidemaalarina. Hän maalasi muun muassa akvarellin Koljonvirran taistelusta vuonna 1808. Maalauksen perusteella löydettiin myöhemmin Koljonvirran sillan oikea paikka. Thesleffin pitämät sotapäiväkirjat lahjoitettiin Helsingin yliopistolle vuonna 2006.[1][2]

Thesleffin ja hänen puolisonsa Johanna Maria Helsingiuksen poika oli maanviljelysneuvos, valtiopäivämies Nikolai Alexander Thesleff.[3] Alexander Amatus Thesleff on haudattu Viipuriin Lepolan hautausmaalle.[4] Hänen hautamuistomerkkinsä kunnostettiin kesällä 2012 Borodinon taistelun 200-vuotisjuhlien kunniaksi.[5]

• Thesleff, Alexander Amatus Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

• Kristiina Kalleinen: / Thesleff, Alexander Amatus (1778 - 1847) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Edeltäjä: Aleksandr Menšikov

Suomen kenraalikuvernööri (vt.) 1833–1847

Seuraaja: Fredrik Vilhelm von Berg