Alex Quaison-Sackey

Quaison-Sackey syntyi Winnebassa Ghanan keskialueella.[1] Hän sai keskiasteen koulutuksensa Mfantsipimin koulussa Cape Coastissa ja opiskeli Achimotan yliopistossa Accrassa. Sitten hän jatkoi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jossa hän opiskeli filosofiaa, politiikkaa ja taloustieteitä Exfordin yliopistossa Oxfordissa. Hän opiskeli myös kansainvälisiä suhteita ja kansainvälistä oikeutta London School of Economicsessa, jonka jälkeen hänet nimitettiin yhdeksi Ghanan ensimmäisistä ulkosuhdehallinnon virkamiehistä.[2]

Quaison-Sackey nimitettiin ulkoministeriksi Kwame Nkrumahin kansanpuolueen hallitukseen. Hän oli matkalla Pohjois-Vietnamin Nkrumahin kanssa, kun hallitus kaatui sotilasvallankaappauksella, joka johti kansallisen vapautusneuvoston perustamiseen 24. helmikuuta 1966 kenraali Joseph Arthur Ankrahin johdolla.[1]

Hän toimi Ghanan toisena suurlähettiläänä ja pysyvänä edustajana Yhdistyneisiin kansakuntiin 30. kesäkuuta 1959 lähtien aina vuoteen 1965asti.[3] Hän toimi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajana vuodesta 1964 vuoteen 1965, jossa tehtävässä hän oli ensimmäinen musta afrikkalainen. Tuona aikana Quaison-Sackey oli myös Ghanan suurlähettiläänä Kuubassa vuosina 1961–1965 ja suurlähettiläänä Meksikossa vuosina 1962–1964. Hänestä tuli Ghanan ulkoministeri, mutta hän palveli tässä asemassa vain muutaman kuukauden, kun presidentti Nkrumah syrjäytetitin helmikuussa 1966. Korkein sotilasneuvosto, jota johti kenraali Fred Akuffo, nimitti hänet jälleen suurlähettilääksi Yhdysvaltoihin vuonna 1978[1]

Quaison-Sackey kuoli 68-vuotiaana Korlen Bu-opetussairaalassa Accrassa keuhkoveritulppaan 21. joulukuuta 1992.[1]

Quaison-Sackeyn vanhemmat olivat Alex Emmanuel Sackey (1902–1972) ja Alberta Quaison. Hän avioitui Elsie Annie Blanksonin (1927–2003) kanssa.[4] Yhdessä heillä oli kuusi lasta - Egya, Nana, Awo, Kweku Bondzie ja Nenyi (Nii) ja Yaaba - ja heidän lapsenlapsensa ovat Kwesi Awenate, Kodwo, Nana, Egya, Selassie ja Sena