Alex Cross

Alex Cross työskenteli aluksi yksityisenä psykologina Washingtonissa. Hän kamppaili elannosta kolme vuotta, kunnes luovutti. Hän liittyi Washingtonin poliisiin psykologiksi työskentelemään murhien ja muiden suurten rikosten parissa. Cross on profiloija. Hän on VICAP-ohjelmassa (Violent Criminal Apprehension Program, suom. Väkivaltaisten rikollisten tietokanta) yhdessä FBI:n ja Washingtonin poliisin kanssa. Oltuaan lyhyen aikaa FBI:n agenttina Cross siirtyi takaisin yksityiseksi psykologiksi ja jatkoi Washingtonin poliisin ja FBI:n auttamista tarvittaessa. Hän palasi myöhemmin poliisivoimiin erityiskonsultiksi suurten tapausten yksikköön. Washington Post -lehti julkaisi syventävän artikkelin Crossista otsikolla ”Cross - The Last Southern Gentleman” (suom. Cross - Etelän viimeinen herrasmies). Artikkeli ylisti hänen työtään murhien parissa, ja se toi hänet yhteiskunnan tietoon.[2]

Alex Cross syntyi Winston-Salemin kaupungissa Pohjois-Carolinassa. Alexin vanhemmat kuolivat hänen ollessa nuori: äiti kuoli keuhkosyöpään Alexin ollessa yhdeksänvuotias ja alkoholisti-isä vuotta myöhemmin. Alex lähetettiin Washingtoniin isoäitinsä Regina Cross Hopen (”Nana Mama”) luokse asumaan. Isoäiti työskenteli tuolloin englannin opettajana ja apurehtorina. Alexilla on kolme veljeä, joista kaksi on kuollut.[3]

Alexin vaimo Maria, joka työskenteli sosiaalityöntekijänä, ammuttiin eräästä ohiajavasta autosta käsin. Tapausta ei koskaan ratkaistu. Alexin vastuulle jäivät heidän kaksi lastaan, Damon ja Janelle. Alexilla on toinenkin poika, Alex Jr. Pojan äiti, Christine Johnson, oli rehtori Sojourner Truth Schoolissa. He eivät olleet koskaan naimisissa.[3]

Kirjassa Double Cross Alex rakastuu poliisivoimien nousevaan tähteen, etsivä Brianna "Bree" Stoneen[3], ja he menevät naimisiin kirjassa I, Alex Cross.

Alex työskentelee vapaaehtoisena St. Anthonyn soppakeittiössä, jossa häntä kutsutaan "Maapähkinävoimieheksi". Hän tarjoaa siellä myös ilmaisia terapiasessioita. Hänen harrastuksiinsa kuuluu pianonsoitto sekä fiktiivisten kirjojen ja tietokirjojen lukeminen. Lisäksi hän pitää lapsilleen nyrkkeilytunteja kotikellarissa. Hänen mielestään paras lomakohde on Karibia.[3]

1. Hämähäkin aika, 1995, ISBN 951-0-20534-6 (Along Came A Spider, 1992)
2. Kuoleman syleily, 1997, ISBN 951-0-21839-1 (Kiss the Girls, 1995)
3. Jack ja Jill, 1998, ISBN 951-0-22794-3 (Jack & Jill, 1996)
4. Pimeyden ruhtinas, 1999, ISBN 951-0-23802-3 (Cat and Mouse, 1997)
5. Pelon ratsumiehet, 2001, ISBN 951-0-24827-4 (Pop Goes the Weasel, 1999)
6. Paha kulkee edellä, 2002, ISBN 951-0-26754-6 (Roses are Red, 2000)
7. Pahan kidassa, 2006, ISBN 951-0-31684-9 (Violets are Blue, 2001)
8. Neljä sokeaa hiirtä, 2007, ISBN 978-951-0-32799-9 (Four Blind Mice, 2002)
9. Iso paha susi 2008, ISBN 978-951-0-33803-2 (The Big Bad Wolf, 2003)
10. Lontoon sillat, 2009, ISBN 978-951-0-34904-5 (London Bridges, 2004)
11. Mary, Mary, 2005, ISBN 0-316-15976-X
12. Cross, 2006, ISBN 0-316-15979-4
13. Double Cross, 2007, ISBN 0-316-01505-9
14. Cross Country, 2008, ISBN 0-316-018724
15. Alex Cross’ Trial, 2009
16. I, Alex Cross, 2009[4][5]
17. Cross Fire, 2010
18. Kill Alex Cross, 2011
19. Merry Christmas, Alex Cross, 2012
20. Alex Cross, Run, 2013
21. Cross My Heart, 2013
22. Hope to Die, 2014

Lähde:[1]

1. Jäähyväiset tytöille (Kiss the Girls, 1997)
2. Tappava seitti (Along Came A Spider, 2001)
3. Alex Cross (2012)