Alessandro Ballan
Alessandro Ballan (s. 6. marraskuuta 1979 Castelfranco Veneto) on italialainen maantiepyöräilijä. Lempinimellä Bontempino tunnetun Ballanin suurimmat menestykset ovat tulleet kevään klassikkokilpailuissa. Lisäksi hän on maantiepyöräilyn maailmanmestari 2008.
Alessandro Ballan | |
---|---|
Alessandro Ballan Puolan ympäriajolla 2009 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. marraskuuta 1979 |
Kansalaisuus | Italia |
Pyöräilijä | |
Lempinimi | Bontempino |
Pituus | 190 cm |
Paino | 69 kg |
Joukkue | lopettanut |
Laji | maantie |
Rooli | ajaja |
Ajajatyyppi | klassikkojen erikoismies |
Ura | |
Ammattilaisjoukkue(et) | |
2004–2009 2010–1/2014 |
Lampre-Fondital BMC Racing Team |
Suurimmat voitot | |
Flanderin ympäriajo 2007 |
|
Tiedot päivitetty: 22. tammikuuta 2019 |
|
Ballan siirtyi ammattilaiseksi vuonna 2004 Lampre-tallin ajajana, jota hän edusti aina vuoden 2009 loppuun saakka. Vuoden 2005 Flanderin ympäriajossa, Ronde van Vlaanderenissa, Ballan hyökkäsi kärkiryhmästä 37 kilometriä ennen maalia sijoittuen lopulta kuudenneksi. De Pannen kolmen päivän ajossa hän voitti ensimmäisen etapin ja sijoittui kokonaiskilpailussa toiseksi. Hän saavutti uransa ensimmäisen UCI ProTour -kilpailun voiton saman vuoden Eneco Tourin neljännellä osuudella.
Ballanin lopullinen läpimurto tapahtui vuonna 2006. Hän sijoittui Milano–San Remossa kahdeksanneksi, Flanderin ympäriajossa viidenneksi sekä Pariisi–Roubaix´ssa – sen jälkeen kun Peter Van Petegem, Vladimir Gusev ja Leif Hoste oli hylätty – kolmanneksi. Tirreno–Adriaticon ja Puolan ympäriajon yhteistuloksissa hän sijoittui kolmanneksi, Ranskan ympäriajon 12. etapilla toiseksi sekä UCI ProTour -sarjan loppupisteissä kuudenneksi. Lisäksi hän voitti Trofeo Laigueglia -kilpailun.
Vuosi 2007 alkoi hänellä huonosti: Ballanin solisluu murtui Tirreno–Adriaticossa. Vain muutamaa viikkoa myöhemmin hän voitti De Pannen kolmen päivän ajon. Saman viikon sunnuntaina oli vuorossa Flanderin ympäriajo. Ballan karkasi kärkiryhmästä legendaarisessa Muurin nousussa 16 kilometriä ennen maalia saaden seurakseen vain Leif Hosten. Ballan avasi loppukirin, Hoste pääsi ohi, luuli jo voittaneensa, mutta viime metreillä Ballan työntyi väkisin ohi uransa tuohon asti suurimpaan voittoon. Myöhemmin samana vuonna hän sijoittui neljänneksi Clásica de San Sebastiánissa ja voitti Vattenfall Cyclassicsin niukasti ennen Óscar Freireä.
Vuonna 2008 Ballan sijoittui toiseksi Monte Paschi Eroica -kilpailussa, kolmanneksi Pariisi–Roubaix-klassikossa ja neljänneksi Flanderin ympäriajossa. Ranskan ympäriajon 11. etapilla hän oli kolmas ja GP Ouest-France -kilpailussa toinen. Espanjan ympäriajossa Ballan sijoittui toisella osuudella kolmanneksi ja voitti vuoristossa ajetun seitsemännen etapin siirtyen samalla kokonaiskilpailun johtoon. Kilpailun johtajan kultapaidassa hän ajoi yhden etapin ajan. Maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailuissa Varesessa hän ajoi maantieajon maailmanmestariksi karattuaan kärkiryhmästä kolme kilometriä ennen maalia [1].
Ballan sairasti pitkäkestoisen virustaudin keväällä 2009 joutuen jättämään muun muassa Italian ympäriajon väliin.[2] Elokuussa hän voitti Puolan ympäriajon kokonaiskilpailun ja viidennen etapin.
Kaudesta 2010 alkaen Ballan edusti BMC Racing Team -joukkuetta. Hän sijoittui toiseksi saman vuoden Ranskan ympäriajon 15. etapilla. Vuonna 2011 hän oli toinen Montepaschi Strade Bianche -kilpailussa, neljäs Milano – San Remossa ja kuudes Pariisi–Roubaix'ssa. Vuonna 2012 hän sijoittui kolmanneksi Flanderin ympäriajossa ja Pariisi–Roubaix'ssa. Hän voitti Giro della Toscana -kilpailun ja Eneco Tourin seitsemännen etapin. MM-kilpailuissa hän sai joukkuekilpailussa hopeaa BMC Racing Teamin joukkueessa[3].
Tammikuussa 2014 Ballan sai kahden vuoden kilpailukiellon dopingin käytöstä[4], eikä enää jatkanut uraansa kilpailukiellon päätyttyä[5].
Lähteet
- Alessandro Ballan trap-friis.dk-tietokannassa (englanniksi)
- Alessandro Ballan cyclingarchives.com-tietokannassa (englanniksi)
Viitteet
- Ballan on top of the world Eurosport.yahoo.com 29.9.2008 Viitattu 7.10.2008
- Giro d'Italia - Ballan to miss Giro Eurosport.yahoo.com. 30.4.2009. Viitattu 7.8.2009. (englanniksi)
- Omega Pharma-Quick Step wins world championship team time trial cyclingnews.com. 16.9.2012. Viitattu 27.9.2012. (englanniksi)
- MM-kultamitalisti jäi kiinni dopingista Helsingin Sanomat. 17.1.2014. Viitattu 31.1.2014.
- Alessandro Ballan procyclingstats.com. Viitattu 22.1.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Alessandro Ballanin profiili Lampre-tallin sivuilta (Arkistoitu – Internet Archive)
1927 Alfredo Binda • 1928–1929 Georges Ronsse • 1930 Alfredo Binda • 1931 Learco Guerra • 1932 Alfredo Binda • 1933 Georges Speicher • 1934 Karel Kaers • 1935 Jean Aerts • 1936 Antonin Magne • 1937 Eloi Meulenberg • 1938 Marcel Kint • 1946 Hans Knecht • 1947 Theo Middelkamp • 1948 Briek Schotte • 1949 Rik Van Steenbergen • 1950 Briek Schotte • 1951 Ferdi Kübler • 1952 Heinz Müller • 1953 Fausto Coppi • 1954 Louison Bobet • 1955 Stan Ockers • 1956–1957 Rik Van Steenbergen • 1958 Ercole Baldini • 1959 André Darrigade • 1960–1961 Rik van Looy • 1962 Jean Stablinski • 1963 Benoni Beheyt • 1964 Jan Janssen • 1965 Tom Simpson • 1966 Rudi Altig • 1967 Eddy Merckx • 1968 Vittorio Adorni • 1969 Harm Ottenbros • 1970 Jean-Pierre Monseré • 1971 Eddy Merckx • 1972 Marino Basso • 1973 Felice Gimondi • 1974 Eddy Merckx • 1975 Hennie Kuiper • 1976 Freddy Maertens • 1977 Francesco Moser • 1978 Gerrie Knetemann • 1979 Jan Raas • 1980 Bernard Hinault • 1981 Freddy Maertens • 1982 Giuseppe Saronni • 1983 Greg LeMond • 1984 Claude Criquielion • 1985 Joop Zoetemelk • 1986 Moreno Argentin • 1987 Stephen Roche • 1988 Maurizio Fondriest • 1989 Greg LeMond • 1990 Rudy Dhaenens • 1991–1992 Gianni Bugno • 1993 Lance Armstrong • 1994 Luc Leblanc • 1995 Abraham Olano • 1996 Johan Museeuw • 1997 Laurent Brochard • 1998 Oscar Camenzind • 1999 Óscar Freire • 2000 Romāns Vainšteins • 2001 Óscar Freire • 2002 Mario Cipollini • 2003 Igor Astarloa • 2004 Óscar Freire • 2005 Tom Boonen • 2006–2007 Paolo Bettini • 2008 Alessandro Ballan • 2009 Cadel Evans • 2010 Thor Hushovd • 2011 Mark Cavendish • 2012 Philippe Gilbert • 2013 Rui Costa • 2014 Michał Kwiatkowski • 2015–2017 Peter Sagan • 2018 Alejandro Valverde • 2019 Mads Pedersen • 2020–2021 Julian Alaphilippe • 2022 Remco Evenepoel |