Aleksi Uginelainen

Medvedkov syntyi 1. heinäkuuta 1867 Fomitschevon kylässä Vjazman lähellä. Hänen isänsä Ivan Medvedkov toimi pappina maaseudulla. Medvedkovin ollessa pieni lapsi hänen isänsä kuoli ja hänen perheensä eli köyhyydessä ja kurjuudessa. Vaikea elämäntilanne opetti Medvedkoville kärsivällisyyttä ja nöyryyttä.[1]

Monien muiden pappisperheiden lasten tapaan Medvedkov meni opiskelemaan kirkolliseen kouluun ja jatkoi opintojaan Pietarin seminaarissa. Hän valmistui keskinkertaisin arvosanoin vuonna 1889. Tämän jälkeen hän toimi viisi vuotta lukijana Pietarin Pyhän Katariinan kirkossa Vasilinsaaressa.[1]

Tuhon aikaan vaikuttaneella Johannes Kronstadtilaisella oli Medvedkoviin suuri vaikutus, myös siihen, että hän päätyi papiksi. 24. joulukuuta 1895 Medvedkov vihittiin diakoniksi ja kaksi päivää myöhemmin Jumalansynnyttäjän juhlassa papiksi. Hän oli tuolloin 28-vuotias. Hänet nimitettiin papiksi Vrudan kylään 95 km päähän Pietarista köyhään Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen mukaan nimettyyn seurakuntaan, jossa hän palveli 23 vuotta. Vrudassa oli neljä koulua ja orpokoti, joitten uskonnonopetuksesta Medvedkov huolehti. Hän avasi myös kaksi uutta koulua ja hänen sanotaan ohjanneen orpokodin lapsia papillisella lämmöllä käytännön huolehtivaisuuteen ja hellyyteen. Pyhä synodi myönsi hänelle vuonna 1914 Pyhän Annan kolmannen luokan ristin ja vuonna 1916 hänelle myönnettiin rovastin arvo.[1]

Vuonna 1917 vallankumous lopetti Vrudan seurakunnan olemassaolon. Tšekan toimesta seurakuntalaiset kohtasivat lyöntejä ja kidutusta, niin myös Medvedkov. Sisarensa toimien ansiosta hän pääsi vapaaksi, tosin vammautuneena, ja suojaan vanhimman sisarensa luokse. Medvedkov pakeni perheineen vastaitsenäistyneeseen Viroon, jossa he asettuivat Kohtlan alueelle. Siellä hän työskenteli päivisin liuskekaivoksessa ja myöhemmin yöt yövahtina. Aiempien pahoinpitelyjen heikentämänä Medvedkovin terveys heikkeni nopeasti. Vuonna 1923 Medvedkov sai määräyksen ylimääräiseksi papiksi erääseen Kohtlan alueen seurakuntaan. Suuri rovastien papillinen kokous kuitenkin siirsi hänet suoraan kyseisen alueen emigranttien papiksi, missä tehtävässä hän kohtasi suurta käyhyyttä ja huonokuntoisia rakennuksia. Hän otti kuitenkin tavoitteekseen palvella ihmisiä säännöllisesti toimistossaan, minkä lisäksi hän halusi perustaa seurakuntaan toimivan kuoron. Emigranttien lapsille järjestettiin myös koulu, jonka uskonnonopetuksesta Medvedkov vastasi vuodet 1922-1927.[1]

Medvedkov työskenteli siis ahkerasti ja innokkaasti seurakuntansa ja sen jäsenten puolesta. Kuitenkin Virossa vietetyt vuodet olivat raskaita niin hänelle kuin hänen perheelleenkin. Hänen vaimonsa sairastui vakavasti ja menehtyi Tartossa 1929. Kyseisenä vuonna kuoli samaten Moskovan patriarkaatin alaisen Viron kirkon arkkipiispa Eusebios, joka oli Medvedkovin tukija. Tämän jälkeen Medvedkov ei saanut enää tukea, jolloin ristiriidat ja vaikeudet kasvoivat.[1]

Konstantinopolin patriarkaatin alaisen Venäjän ortodoksisen kirkon Pariisin metropoliitta Eulogios pyysi 1929 Medvedkovia Ranskaan. Tämä siirtyi tyttärineen ja lapsenlapsineen Pariisiin odottamaan nimitystään johonkin seurakuntaan. Aluksi hän oli palkatta Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraalissa ylimääräisenä pappina. Joulukuussa 1930 hänestä tuli vuonna 1927 perustetun Pyhän Nikolaoksen seurakunnan pappi Uginessa, Savoiessa.[1]

Seurakuntalaiset elivät laajalla alueella ja heihin kuului paljon entisiä sotilaita ja muita Venäjän, Viron ja Balkanin emigrantteja, jotka työskentelivät Uginen alueen metallitehtaissa. Osa suhtautui vihamielisesti uuteen pappiinsa. Lisäksi uusi asuinpaikka tuotti 60-vuotiaalle Medvedkoville terveydellisiä ongelmia, sillä tehdas saastutti ilman siinä laaksossa, jossa seurakunta toimi. Vuoden 1934 kesäkuussa Medvedkov sairastui vakavasti ja hänellä todettiin vatsasyöpä, joka levisi nopeasti koko ruumiiseen. Hänen viimeisinä päivinään pappi Ivan Grigor-Klotchko auttoi häntä antamalla hänelle muun muassa ehtoollisen ja toimittaen sairaanvoitelun. Medvedkov kuoli elokuun 22. päivä vuonna 1934 ja hänet haudattiin Uginen vanhalle hautausmaalle.[1]