Aleksei Gornostajev

Aleksei Maksimovitš Gornostajev (18. helmikuuta 1808 Vyksa, Nižni Novgorodin kuvernementti – 18. joulukuuta 1862)[1] oli venäläinen arkkitehti, joka tunnetaan ortodoksisten kirkkojen suunnittelijana ja uusvenäläisen tyylin edustajana. Eräs hänen töistään on Uspenskin katedraali Helsingissä.

Aleksei Gornostajev.

Gornostajev aloitti arkkitehtuuriopintonsa vuonna 1822 Moskovassa Domenico Gilardin johdolla.[1] Hän muutti vuonna 1825 Pietariin ja opiskeli Vasili Stasovin oppilaana Tsarskoje selossa. Hän avusti Aleksandr Brjullovia Pietarin Mihailovski-teatterin suunnittelussa. Vuosina 1834–1838 Gornostajev täydensi opintojaan Italiassa. Palattuaan hän oli kahden vuoden ajan yhtenä Talvipalatsin restaurointiin osallistuneista arkkitehdeista, mutta siirtyi sen jälkeen itsenäisten suunnittelutöiden pariin. Vuodesta 1843 hän työskenteli Venäjän sisäministeriön arkkitehtina. Pietarin taideakatemia myönsi Gornostajeville vuonna 1838 akateemikon arvon ja vuonna 1849 hänet nimitettiin taideakatemian professoriksi. Hän sai vuonna 1859 kollegineuvoksen arvonimen.[2] Gornostajev kuoli vuonna 1862 vesipöhöön.[3]

Gornostajevin ensimmäisiin itsenäisiin suunnittelutöihin kuuluivat Orlov-Denisovin suvun datša Pietarin Kolomäessä (1839–1841) ja Šišmarjovin talon muutostyöt Nevski prospekt 3:ssa. Hän suunnitteli useita kirkkoja ja kappeleita Valamon luostariin sekä Staraja ja Novaja Ladogan kaupunkien useisiin luostareihin. Pietarissa hänen päätyönsä ovat Pyhän Sergein rannikkoluostarin uusi kirkko (1856–1857) ja Guslitskin luostarin kappeli (1860–1861, tuhoutunut). Hän suunnitteli myös kotikirkot sisäministeriön taloon (1856) ja uuteen Mihailovskin palatsiin (1859) sekä Pyhän Andreaan katedraalin uudet sisätilat (1858).[2] Gornostajev alkoi 1840-luvun lopulta alkaen käyttää kirkollisissa rakennuksissaan uusrenessanssin sijasta uusvenäläistä ja uusbysanttilaista tyyliä.[4] Helsingin Uspenskin katedraalin hän piirsi vuosina 1859–1860, mutta se valmistui vasta kuusi vuotta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1868. Työn saattoi loppuun hänen oppilaansa Ivan Varnek.[3]