Aleksei Mihailovitš

Aleksei Mihailovitš Romanov (venäjäksi Алексей Михаилович Романов, 29. maaliskuuta (J: 19. maaliskuuta) 1629 Moskova – 8. helmikuuta (J: 29. tammikuuta) 1676 Moskova) oli Venäjän tsaari vuosina 1645–1676.[1] Hänestä tuli tsaari 16-vuotiaana. Aleksei Mihailovitšin hallitsijakausi oli Venäjän politiikassa vakiintumisen aikaa.[2]

Aleksei
Venäjän tsaari
Valtakausi 23. heinäkuuta 1645 –
8. helmikuuta 1676
Kruunajaiset 28. syyskuuta 1645
Edeltäjä Mikael Romanov
Seuraaja Fjodor III
Syntynyt 29. maaliskuuta 1629
Moskova
Kuollut 8. helmikuuta 1676
Moskova
Hautapaikka Arkkienkelin katedraali, Moskova
Puoliso Maria Miroslavskaja
Natalja Naryškina
Lapset Fjodor III
Iivana V
Pietari Suuri
Koko nimi
Aleksei Mihailovitš
Suku Romanov
Isä Mikael Romanov
Äiti Jevdokia Strešnjova
Uskonto ortodoksi

Aleksein valtakauden alussa vallan sai hänen kasvattajansa Boris Morozov. Morozovin ympärille kertyneisiin suosikkeihin kuului muun muassa molempien yhteinen lanko Ilja Miloslavski.

Moskovassa puhkesi kesällä 1648 monipäiväinen suolakapina. Tsaari joutui kiinnittämään huomiota hänelle jätettyihin anomuksiin ja kutsui zemski soborin jälleen koolle. Sen noin 350 edustajaa laativat uuden lakikokoelman Sobornoje uloženije, joka julkaistiin 1649. Laki korosti tsaarin asemaa ja antoi toisaalta maaseudun aatelistolle ja kaupunkilaisille etuja kirkon tappioksi.[3]

Venäjän kirkon patriarkan tehtävä vapautui vuonna 1652, ja Aleksei järjesti paikan munkki Nikonille, jonka oli jo aiemmin nimittänyt Novgorodin metropoliitaksi. Nikon vastusti vuoden 1649 lakia ja vaati aatelilta ja tsaarilta valan ennen suostumistaan tehtävään. Sotaan lähtiessään Aleksei antoi Nikonille arvonimen Veliki gosudarin ja valtionhoitajan aseman.

Aikuistuttuaan Aleksei nousi kuitenkin vuonna 1658 vastustamaan Nikonia, joka vetäytyi perustamaansa luostariin mutta ei luopunut patriarkan arvonimestä. Tilanne ratkaistiin lopulta vuonna 1666 Moskovan suuressa kirkolliskokouksessa, jossa Nikon tuomittiin ja erotettiin. Idän kreikkalaiset patriarkat lausuivat vastoin piispojen kantaa, että patriarkan piti olla hallitsijalle kuuliainen. Näin omaksuttiin vanha bysanttilainen käytäntö, jossa kirkko oli hallitsijan alainen.

Zemski sobor kutsuttiin koolle enää vain kerran, vuonna 1653. Aleksei otti tavakseen ratkaista asiat omassa ”kamariduumassaan”. Seurauksena oli itsevaltiuden vahvistuminen, mikä oli jo Länsi-Euroopassakin yleistymässä.

Hallinto kasvoi Aleksei hallitsijakaudella. Zemski soborin jäsenmäärä lisääntyi, arvonimiä tuli lisää ja hovi käsitti lopulta kaikkiaan 3000 henkilöä.[2]

Lähteet
  1. Pietari Suuri – 2. Euroopan koulu (ote). Nuori voima, 01.01.1910, nro 7–8, s. 49–50. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.07.2015.
  2. Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478-1721, s. 143-144. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6.
  3. Lappalainen, Jussi T.: Toipuva Moskovan valtakunta, s. 109. Teoksessa Heikki Kirkinen (toim.): Venäjän historia. Otava, 2000. ISBN 951-1-15799-X.
    Venäjän vaakuna Edeltäjä:
    Mikael Romanov    		 Venäjän tsaari
    1645–1676    		 Seuraaja:
    Fjodor III
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.