Aleksei Fjodorovitš Orlov
Aleksei Fjodorovitš Orlov (30. lokakuuta (J: 19. lokakuuta) 1787 Moskova – 2. kesäkuuta (J: 21. toukokuuta) 1862 Pietari) oli venäläinen ruhtinas, kenraali ja valtiomies.
Aleksei Orlov oli Fjodor Grigorjevitš Orlovin poika ja Mihail Fjodorovitš Orlovin veli. Orlov otti osaa kaikkiin Napoleonin sotiin vuodesta 1805 aina Pariisin valtaukseen. Palvelustaan kaartin ratsuväkirykmentin komentajana vuoden 1825 dekabristikapinan aikana hänet aateloitiin kreiviksi. Turkin sodassa vuosina 1828–1829 hän yleni kenraaliluutnantiksi.
Tämän jälkeen alkoi Orlovin loistelias ura diplomaattina. Hän oli Venäjän edustajan neuvoteltaessa Adrianopolin rauhaa, ja 1833 hänet nimitettiin Venäjän lähettilääksi Konstantinopoliin samaan aikaan kun hän oli Mustanmeren laivaston komentaja. Hän oli yksi Nikolai I:n luotetuimpia avustajia ja seurasi tätä ulkomaanmatkalle 1837. Vuosina 1844–1856 hän oli pahamaineisen sisäministeriön Kolmannen osaston eli Keisarin kanslian III osaston santarmiston päällikkö.
Vuonna 1854 Orlov lähettiin Wieniin taivuttelemaan Itävaltaa Venäjän puolelle Krimin sodassa, kuitenkin tuloksetta. Vuonna 1856 hän oli yksi neuvottelijoista, jotka solmivat rauhan Pariisissa. Samana vuonna hänet korotettiin ruhtinaaksi ja nimitettiin Venäjän valtakunnanneuvoston sekä ministerikonsiljin johtoon. Vuonna 1857 hän oli keisarin poissa ollessa puheenjohtajana komissiossa, joka neuvotteli maaorjien vapauttamisesta. Orlov vastusti asiaa jyrkästi. Hän kuoli vuonna 1862 Pietarissa.