Aleksandrovskoje (Pietari)

Aleksandrovskoje (ven. Алекса́ндровское, myös Aleksandrovsk) on historiallinen kaupunginosa Pietarin Nevan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee kaupungin kaakkoisosassa Nevan vasemmalla rannalla.

Nevskaja zastava -museo Aleksandrovskojessa.

Kaupunginosa on saanut alkunsa 1700-luvun alussa syntyneestä samannimisestä kylästä. 1700-luvun lopulta lähtien sinne rakennettiin teollisuuslaitoksia. 1800-luvun loppupuolella Aleksandrovskojesta muodostui työläisten asuinalue ja yksi Pietarin vallankumousliikkeen keskuksista. Vuonna 1901 se toimi Obuhovon lakkolevottomuuksien näyttämönä.[1]

Paikkakunnalla asui 1800–1900-lukujen vaihteessa huomattava suomalaisyhdyskunta, jota varten Pyhän Marian seurakunta perusti koulun vuonna 1874. Eri aikoina siellä toimi myös suomalainen lukusali, rukoushuone, raittiusyhdistys ja osuuskauppa.[2]

Vuonna 1917 Aleksandrovskoje liitettiin Pietarin kaupunkiin. Sen uudelleen rakentaminen alkoi 1920-luvulla.[1] Nähtävyyksiä ovat Kolminaisuuden kirkko (Kulitsa ja pasha),[3] Vladimir Štšukon ja Vladimir Gelfreihin suunnittelema konstruktivistinen Leninin kulttuuritalo (1927–1929, nykyään Troitski-kulttuurikeskus)[4] sekä Nevskaja zastava -museo. Alueella sijaitsee Proletarskaja-metroasema.

Lähteet

Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 55. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
Engman, Max: Pietarinsuomalaiset, s. 350–352. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2004. ISBN 951-0-27902-1.
Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 151–152. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6.
Kirikov, B.M. & Štiglits, M.S.: Arhitektura leningradskogo avangarda. Putevoditel, s. 148–151. Sankt-Peterburg: Kolo, 2008. ISBN 978-5-901841-49-5.

Aiheesta muualla

Aleksandrovskoje Pietari-tietosanakirjassa (venäjäksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[Sankt-Peterburg_55-1] Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 55. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.

[2] Engman, Max: Pietarinsuomalaiset, s. 350–352. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2004. ISBN 951-0-27902-1.

[3] Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 151–152. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6.

[4] Kirikov, B.M. & Štiglits, M.S.: Arhitektura leningradskogo avangarda. Putevoditel, s. 148–151. Sankt-Peterburg: Kolo, 2008. ISBN 978-5-901841-49-5.