Aleksandr Mikulin
Aleksandr Aleksandrovitš Mikulin (ven. Алекса́ндр Алекса́ндрович Мику́лин, 2. helmikuuta 1895, Vladimir – 13. toukokuuta 1985 Moskova) oli neuvostoliittolainen lentokoneiden voimalaitteiden suunnittelija.
![](../I/%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87_%D0%9C%D0%B8%D0%BA%D1%83%D0%BB%D0%B8%D0%BD.jpg.webp)
Vuonna 1915 Mikulin alkoi työskennellä venäläisessä Automoottoreiden tieteellisessä instituutissa, jota johti Stetškin. Se kehitti ensimmäisen venäläisen lentokonemoottorin vuonna 1916.
Vuosina 1925–1928 Mikulin kehitti Hugo Junkersin moottoreiden pohjalta AM-13-moottorin, joka oli V-12-moottori, joka kehitti 880 hv. Tänä aikana Saksa ja Neuvostoliitto toimivat yhteistyössä Ententen ja Yhdysvaltain pyrkiessä lakkauttamaan lentokoneteollisuuden Saksassa.
Mikulin alkoi kehittää moottoreita Lentomoottoreiden keskusinstituutissa. Ensimmäinen oli Mikulin AM-34. Tunnetuin oli Mikulin AM-38.
1943 Mikulinista tuli Tiedeakatemian jäsen.
Toisen maailmansodan jälkeen Mikulin kehitti suihkumoottoreita. 1950-luvulla hän ja Sergei Tumanski maailman tehokkaimman suihkumoottorin, Mikulin AM-3M, jonka työntövoima oli 95 000 Newtonia. Sitä käytti Tupolev Tu-104.
Mäntämoottorit
- Mikulin AM-34 Tupolev ANT-25:een
- Mikulin AM-35
- Mikulin AM-38 Iljušin Il-2:een
- Mikulin AM-39
- Mikulin AM-42
Suihkumoottorit
- Mikulin AMBS-3
- Mikulin AM-3 Tupolev Tu-104:ään
Aiheesta muualla
- Aleksandr Mikulin (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)