Aleksandr Kozlowsky

Aleksandr Nikolajevitš Kozlowsky (ven. Алекса́ндр Никола́евич Козло́вский, Kozlovski; 18. elokuuta 1864 Pietarin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 7. maaliskuuta 1940 Helsinki, Suomi) oli venäläinen kenraalimajuri, joka osallistui vuonna 1921 Kronstadtin kapinaan ja jota bolševikkien propagandassa väitettiin koko kapinan johtajaksi.[1][2]

Aleksandr Kozlowsky vuonna 1916.

Kozlowsky oli ennen Venäjän vallankumousta sotilasinsinööriteknikko ja Venäjän rannikkotykistön eversti.[1] Hän aloitti upseerinuransa vänrikkinä vuonna 1883 ja yleni vuoteen 1904 mennessä everstiksi. Hän toimi vuodesta 1912 alkaen tykistöprikaatin komentajana ja vuodesta 1916 armeijakunnan tykistön tarkastajana.[3] Kozlowsky erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1917, mutta hänet kutsuttiin tästä huolimatta Kornilovin kapinaa selvitellesseen tutkintakomissioon ja hän sai ylennyksen kenraalimajuriksi. Vuonna 1918 Kozlowsky palveli puna-armeijassa kenraali Dmitri Parskin esikunnassa ja sen jälkeen Kronstadtissa puolustusesikunnan tykistöpäällikkönä sekä varuskunnan puolustusneuvoston jäsenenä. Bolševikkien valtaa vastustaneiden merisotilaiden kapinan puhjettua maaliskuussa 1921 myös varuskuntasaaren upseerit asettuivat tukemaan sitä. Kozlowskylla ei tiettävästi ollut merkittävää roolia tapahtumissa, mutta bolševikit väittivät juuri hänen johtavan vastavallankumouksellista kapinaa. Bolševikkien kannalta oli edullisempaa esittää asia siten, että kapina olisi ollut ”tsaarin kenraalin” johtama.[1] Kozlowsky oli Kronstadtin korkea-arvoisin upseeri ja päätyi syntipukiksi.[4]

Kozlowskyn hautakivi Pyhän Nikolauksen seurakunnan hautausmaalla Helsingissä.

Kozlowsky pakeni kapinan kukistamisen yhteydessä tuhansien muiden tavoin Suomeen. Hänen Pietarissa asunut perheensä jäi bolševikkien vangiksi, mutta 12-vuotias tytär vapautettiin ja tämä onnistui syyskesällä 1921 pakenemaan rajan yli Suomeen isänsä luo.[4] Kozlowsky työskenteli myöhemmin Terijoen internaatin opettajana ja sen jälkeen Viipurissa mekaanisella verstaalla.[1] Vuodesta 1926 hän asui Helsingissä ja toimi mekaanikkona. Hän ei ollut tekemisissä muiden valkoisten emigranttien kanssa.[4] Hän kuoli vuonna 1940 ja hänet on haudattu Pyhän Nikolauksen seurakunnan hautausmaalle Helsingin Hietaniemeen.[5]

Kozlowskyn tytär meni naimisiin suomalaisen everstin Arvo Wiitasen kanssa, ja heidän jälkeläisiään elää yhä Suomessa.[4]