Aleksandr Akimov
Aleksandr Fjodorovitš Akimov (ven. Александр Фёдорович Акимов, 6. toukokuuta 1953 – 11. toukokuuta 1986) oli neuvostoliittolainen insinööri, joka toimi Tšernobylin ydinvoimalan nelosreaktorin yövuoron esimiehenä onnettomuusyönä.[1]
Aleksandr Fjodorovitš Akimov | |
---|---|
Александр Фёдорович Акимов | |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. toukokuuta 1953 Novosibirsk, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
Kuollut | 11. toukokuuta 1986 (33 vuotta) Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
Kansalaisuus | Venäjä |
Insinööri | |
Aktiivisena | 1976–1986 |
Koulutus | Moskovan sähkötekniikan instituutti |
Elämä
Aleksandr Akimov syntyi 6. toukokuuta 1953 Novosibirskissä, Venäjän SFSR:ssä, Neuvostoliitossa.
Hän valmistui Moskovan sähkötekniikan instituutista lämpö- ja sähköprosessien suunnittelun ja automaation insinööriksi vuonna 1976.
Akimov aloitti työt Tšernobylin ydinvoimalassa syyskuussa 1979. Ensimmäisinä vuosina hän toimi turbiinisalin vuoropäällikkönä ja oli vastaavana insinöörinä turbiiniosalla. 10. heinäkuuta 1984 hänet nimitettiin ydinvoimalan neljännen reaktorin vuoropäälliköksi.[2]
Tšernobylin onnettomuus
Yöllä 26. huhtikuuta 1986 Akimov oli nelosreaktorissa vuoropäällikkönä. Reaktorin tehoa oli laskettu päivän mittaan normaalista 3200 megawatin tehosta noin 1600 megawattiin. Akimov tunsi epäluuloa koetta kohtaan. Hän ei tarkalleen tiennyt, mitä edellinen vuoro oli tehnyt. Hän oli käyttöinsinööri, ilman ydinfyysikon koulutusta ja osaamista. Osin tästä syystä koetta oli määrätty valvomaan Anatoli Djatlov, joka toimi voimalan pääinsinöörinä.[1]
Akimov tiesi, että grafiittihidasteisessa RBMK-tyyppisessä reaktorissa oli sellainen ominaispiirre, että sen tehon laskiessa tarpeeksi alas (noin 700 megawatin luokkaan) se muuttuu epävakaaksi. Tästä syystä hän kieltäytyi jatkamasta koetta reaktorin epävakaan tilan vuoksi, mutta Djatlov päätti toisin. Tehon pitkittynyt pienentäminen oli saattanut reaktorin "myrkytettyyn" tilaan, jolloin ksenon ei enää palanut normaalisti pois, vaan sitä kertyi ytimeen. Tämä johti lopulta reaktorin pysähtymiseen. Yhdessä Leonid Toptunovin kanssa Akimov ryhtyi nostamaan reaktorin tehoa nostamalla säätösauvoja, mikä johti lopulta reaktorin potentiaalisesti vaaralliseen tilaan operaattoreiden tietämättä.[3]
Teho lähti jyrkkään ja hallitsemattomaan nousuun. Akimov painoi AZ-5-pikasulkupainiketta kellon ollessa 1.23.40. Reaktorin pysäyttävät säätösauvat alkoivat laskeutua reaktoriin 40 senttimetrin sekuntivauhdilla. Tuskastuttavan hitaasti, sillä reaktorin ytimeen olisi matkaa vielä seitsemän metriä. Säätösauvat syrjäyttivät veden ja jäljelle jäänyt vähäinen vesi höyrystyi välittömästi. Tämä kiihdytti reaktiota entisestään, jolloin reakorin teho nousi valtavaksi ja se räjähti.[1]
Akimov ryhmineen työskenteli aamuun asti yrittäen pumpata vettä paljastuneeseen reaktorin ytimeen. Akimov ja Toptunov altistuivat tappavalle määrälle säteilyä. Heidät kuljetettiin Moskovaan sairaalaan numero 6. Akimov totesi toistuvasti kuolemaansa saakka: ”Tein kaiken oikein. En ymmärrä miksi se tapahtui.” Akimov kuoli kaksi viikkoa onnettomuuden jälkeen akuuttiin säteilyoireyhtymään. Hän oli kuollessaan 33-vuotias.[4][1]
Muistaminen
Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko myönsi postuumisti Akimoville kolmannen luokan Za mužnist -mitalin (’rohkeudesta’) vuonna 2008.[5]
Sam Troughton esittää Akimovia onnettomuudesta kertovassa Chernobyl-minisarjassa.
Katso myös
Lähteet
- Aleksandr, 32, ja Leonid, 25, tekivät yövuorossa virheiden sarjan – näin Tshernobyl räjähti Ilta-Sanomat. 25.4.2021. Viitattu 21.5.2021.
- Грива Татьяна: Герои-ликвидаторы chnpp.gov.ua. Viitattu 21.5.2021. (venäjäksi)
- Felicity Barringer: The World; Life After Death: Chernobyl Today The New York Times. 22.4.2001. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
- Nuclear Engineering International. Heywood-Temple Industrial Publications Limited, 1990. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.5.2021). en
- Про відзначення державними нагородами України з нагоди Дня вшанування учасників ліквідації наслідків аварії на Чорнобильській АЕС Official web-portal of the Parliament of Ukraine. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)