Alejandro Lerroux

Lerroux oli upseerin poika. Hän oli alkuperäiseltä ammatiltaan asianajaja ja toimi myös lehtimiehenä Barcelonassa, ennen kuin lähti politiikkaan radikaalien riveissä. Hänet valittiin Espanjan parlamenttiin eli cortesiin ensi kerran vuonna 1901. Tasavaltalaisten mielipiteidensä vuoksi Lerroux joutui vuonna 1907 pakenemaan joksikin aikaa maasta, ja hän oleskeli Argentiinassa.[1] Lerroux ei hyväksynyt tasavaltalaisjohtaja Nicolás Salmerónin päätöstä ryhtyä liittoon katalaaninationalistien kanssa, joten hän perusti vuonna 1908 uuden Radikaalin tasavaltalaispuolueen (Partido Republicano Radical).[2] Vuoden 1909 Barcelonan levottomuuksien aikana hänen kannattajiensa väitettiin syyllistyneen luostareiden tuhopolttamiseen. Tämän jälkeen Lerroux lievensi radikaaleja mielipiteitään.[1] Hän oli vuonna 1930 yksi tasavaltalaisen opposition niin sanotun San Sebastiánin sopimuksen allekirjoittajista.[3] Vuonna 1931 hänestä tuli toisen tasavallan ensimmäinen ulkoministeri.[1] Hän oli ensimmäisen kerran pääministerinä lyhytaikaisesti syyskuussa 1933 Manuel Azañan eron jälkeen.

Marraskuun 1933 parlamenttivaalien jälkeen valta toisessa tasavallassa siirtyi muutaman vuoden ajaksi keskustaoikeistolle. Lerroux muodosti ensin heti vaalien jälkeen keskustalaisen Radikaalipuolueen vähemmistöhallituksen, joka oli riippuvainen oikeisto-opposition tuesta.[1] Hallitus peruutti tasavallan alkuvaiheessa luotua valtion ja kirkon eroon tähdännyttä lainsäädäntöä.[3] Lerroux oli valmis ohjaamaan Espanjan sisäpolitiikkaa voimakkaamminkin oikealle, mikä herätti maan vasemmistossa pelkoa. Lerrouxin toinen hallitus kesti huhtikuuhun 1934 saakka. Kun hän muodosti lokakuussa 1934 uuden hallituksen ja otti siihen mukaan myös oikeistolaisen CEDA-puolueen, useissa maakunnissa ja etenkin Asturiassa puhkesi vasemmiston johtamia vallankumouksellisia levottomuuksia, jotka armeija tukahdutti väkivaltaisesti. Toukokuussa 1935 Lerroux uusi hallituksensa kokoonpanon siten, että aiemmin sen ulkopuolelle jäänyt CEDA:n johtaja José María Gil Robles tuli sotaministeriksi ja oikeiston asema hallituksessa vahvistui entisestään.[3][1] Osana maan rauhoittamistoimia muun muassa ammattiliitot kiellettiin kokonaan.[3]

Lerroux’n ja koko Radikaalipuolueen poliittinen uskottavuus romahti syksyllä 1935 niin sanotun estraperlo-skandaalin myötä, jossa useita hänen sukulaisiaan ja hänen puolueensa poliitikkoja syytettiin uhkapelilupien myöntämiseen liittyneestä korruptiosta.[1] Erottuaan pääministerin paikalta Lerroux tuli aluksi ulkoministeriksi uuteen hallitukseen, mutta hänet jouduttiin erottamaan tästäkin tehtävästä hallituksen julkisuuskuvan suojelemiseksi.[3] Hän myös putosi parlamentista helmikuun 1936 vaaleissa. Espanjan sisällissodan aikana Lerroux siirtyi Portugaliin. Hän palasi Espanjaan vasta vuonna 1947.[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alejandro Lerroux Wikimedia Commonsissa