Albrekt II

Albrekt II (10. elokuuta 1397 Wien – 27. lokakuuta 1439 Neszmély, Unkari) oli Saksan kuningas vuodesta 1438 kuolemaansa asti. Hän oli myös Unkarin kuningas vuodesta 1437, Böömin kuningas vuodesta 1438, Itävallan suurherttua ja Luxemburgin herttua vuodesta 1404 kuolemaansa asti. Albrekt kuului Habsburgien sukuun.[1]

Albrekt II

Albrektista tuli isänsä, Albrekt IV:n, kuoltua Itävallan arkkiherttua vain 7-vuotiaana (Albrekt V). Hänen kolme enoaan toimivat vuorollaan Albrektin sijaishallitsijana, kunnes Albrekt otti vallan vuonna 1411.

Albrekt avioitui Elisabeth Böömiläisen kanssa vuonna 1422 ja sai tämän kanssa myöhemmin kolme lasta. Albrekt auttoi appeaan, Saksan kuningasta ja tulevaa keisaria, Sigismundia hussilaissodissa, mistä palkintona Sigismund nimitti Albrektin seuraajakseen ja myönsi hänelle Määrin rajakreivin arvonimen vuonna 1423. Sigismund kuoli 1437, ja Albrekt kruunattiin hänen seuraajanaan Unkarin kuninkaaksi 1. tammikuuta 1438 (Albrekt I). Albrekt siirsi edeltäjänsä tavoin hovinsa Itävallasta Unkariin. Kuusi kuukautta kruunajaisten jälkeen Albrekt kruunattiin Böömin kuninkaaksi, mutta böömiläisaatelisto ei tunnustanut hänen kuninkuuttaan, eikä Albrekt onnistunut saada Böömiä hallintaansa, vaan ajautui sotaan böömiläisiä ja näiden puolalaisia liittolaisia vastaan. 18. maaliskuuta 1438 Albrekt kruunattiin Frankfurtissa Saksan kuninkaaksi. Hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut keisaria.