Alboin

Alboin (k. 28. kesäkuuta 572 tai 573) oli langobardien kuningas ja Italian valloittaja.[1]

Alboin Nürnbergin kronikassa.

Kun Alboin seurasi isäänsä Audoinia valtaistuimella vuonna 565, langobardit asuivat vielä Pannoniassa. Alboin liittoutui avaarien kanssa ja voitti vuonna 567 gepidit sekä tappoi näiden kuninkaan Kunimundin. Kun Alboinin ensimmäinen vaimo oli kuollut, hän pakotti vaimokseen Kunimundin tyttären Rosamundan.[1]

Alboin johti vuonna 568 langobardit Alppien yli ja valloitti suurimman osan Pohjois-Italiaa. Hänen vaimonsa Rosamunda murhautti hänet kostona isänsä surmaamisesta.

Alboin voittaa gepidit

Langobardit oli luultavasti Itämeren rannoilta tullut germaaniheimo, joka oli asettunut Pannoniaan. Siellä he olivat alinomaa sodassa naapureidensa, Tonavan toisella puolella asuneiden gepidien kanssa. Alboin kuului langobardien merkittävimpiin kuninkaisiin. Liitossa tataarikansa avaarien kanssa hän hyökkäsi gepidien kimppuun, joita silloin johti kuningas Kunimund. Kiivaassa taistelussa heidät voitettiin kokonaan ja Kunimund kaatui. Alboin teetti yleisen tavan mukaan kaatuneen kuninkaan pääkallosta juoma-astian ja otti hänen tyttärensä Rosamundan puolisokseen. Avaarit asettuivat voitettujen gepidien alueelle, mutta Alboin astui sotajoukkoineen suuremmille näyttämöille.[2]

Alboin marssii Italiaan

Justinianuksen seuraaja Justinus II erotti Italian sijaishallitsijan Narseen virastaan. Kerrotaan keisarinna Sofian kirjoittaneen hänelle pilkallisen kirjeen ja sanoneen Narseen sopivan parhaiten kehräämään naisten kanssa palatsissa. Narses vastasi tarinan mukaan: "Minä kyllä sinulle, keisarinna, kehrään vyyhden, jota et niinkään helposti saa selville." Samalla hän siirtyi Napoliin, josta käsin hänen kerrotaan kutsuneen langobardeja tulemaan ja asettumaan Italiaan.

Langobardien ja suuren saksilaisjoukon kanssa Alboin tunkeutui Alppien yli Italiaan. Seudut, joiden kautta hän marssi, kokivat suurta hävitystä. Peloissaan asukkaat pakenivat saariin, kivilouhikkoihin tai soille ja kätkivät sinne omaisuutensa jäännökset. Venetsia, jota sen asema suojeli, sekä lujasti linnoitetut Genova ja Ravenna ja etäisempi Rooma saivat myös ottaa turviinsa suuren joukon pakolaisia.

Pavia teki sitkeätä vastarintaa kolme vuotta. Neljäntenä vuonna kaupunki viimein valloitettiin rynnäköllä. Pavia tuli langobardien valtakunnan pääkaupungiksi ja sen päämaata, Pojoen laaksoa, ryhdyttiin sittemmin kutsumaan Lombardiaksi.[2]

Alboinin murha ja salaliittolaisten kohtalo
Charles Landseer: Alboinin murha (1859)

Rosamunda hautoi kuitenkin yhä kostoa isänsä kohtalosta ja saikin salamurhan järjestettyä. Langobardit raivostuivat kuninkaansa murhasta. Välttääkseen kansan raivon Rosamundan täytyi paeta uuden puolisonsa Helmikin kanssa Ravennaan. Helmik oli ollut kuninkaan kilvenkantaja ja mukana salaliitossa. Mukaansa he ottivat myös Alboinin aarteet. Kreikkalainen sijaishallitsija Longinus saavutti nyt Rosamundan rakkauden. Rosamunda päätti raivata Helmikin pois tieltä voidakseen mennä naimisiin uuden rakastajansa kanssa.

Rosamundan kerrotaan tarjonneen Helmikille pikarissa myrkytettyä viiniä, josta hän joikin. Mutta pian hän huomasi juoneensa kuolettavaa myrkkyä. Helmik pani silloin uhkaavasti puukkonsa Rosamundan sydämelle ja pakotti tämän juomaan, mitä pikarissa oli jäljellä. Niin he kuolivat molemmat yhdessä.[2]

Lähteet
  1. Alboin Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Encyclopædia Britannica Inc.. Viitattu 15.8.2013. englanti
  2. Sjögren, Otto: ”Vanha ja Keski-aika”, Historiallinen lukukirja. WSOY, 1888. Teoksen verkkoversio.
      Edeltäjä:
    Audoin    		 Langobardien kuningas
         		 Seuraaja:
    Klef
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.