A. E. Rautavaara
Albin Ewald Rautavaara (vuoteen 1895 Jernberg, 21. joulukuuta 1873 Ilmajoki – 11. syyskuuta 1941) oli suomalainen juristi ja hallintomies, joka toimi Suomen oikeusministerinä Cajanderin III hallituksessa 1938–1939. Hän oli hallituksessa ammattiministerinä.
A. E. Rautavaara | |
---|---|
Suomen oikeusministeri | |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Albin Ewald Rautavaara |
Syntynyt | 21. joulukuuta 1873 Ilmajoki |
Kuollut | 11. syyskuuta 1941 (67 vuotta) |
Rautavaara suoritti oikeustutkinnon vuonna 1901 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1904. Hän toimi senaatin talousosaston kanslistina vuosina 1909–1917, senaatin oikeustoimituskunnan, myöhemmin oikeusministeriön, esittelijäsihteerinä vuosina 1917–1927, oikeusministeriön esittelijäneuvoksena ja kansliapäällikkönä vuosina 1927–1931 ja tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkönä vuosina 1931–1941. Lisäksi hän työskenteli eduskunnan talousvaliokunnan sihteerinä vuosina 1924–1926 ja suuren valiokunnan sihteerinä vuosina 1929–1937.[1]
Rautavaara oli vuonna 1917 yksi Suomen itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista, sillä senaatin oikeustoimituskunnan esittelijäsihteerinä hänen tehtävänään oli asiakirjan varmentaminen.
A. E. Rautavaaran veljiä olivat oopperalaulaja Eino Rautavaara ja laulaja ja kuoronjohtaja Wäinö Rautawaara.[1]
Lähteet
- Iisakki Laati ym. (toim.): Kuka kukin oli 1900–1961, s. 416. Helsinki: Otava, 1961.
- Valtioneuvoston ministeritietojärjestelmä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Uola, Mikko: / Rautavaara, Albin Ewald (1873–1941). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
- Kuka kukin oli 1900–1961, s. 416.
Edeltäjä: Arvi Ahmavaara |
Suomen oikeusministeri 1938−1939 |
Seuraaja: Johan Otto Söderhjelm |