Williams Grand Prix Engineering

Frank Williams päätti perustaa uuden tallin pettyneenä aikaisemman tallinsa, Frank Williams Racing Carsin menestykseen. Hän lopetti Frank Williams Racing Carsissa 1976 myytyään sen ensiksi Walter Wolfille, ja sai muodostettua uuden tallin, WilliamsF1:n seuraavaksi kaudeksi. Yhteistyökumppanikseen hän valitsi nuoren insinöörin Patrick Headin. Ensimmäinen auto tilattiin Marchilta, ja siinä oli Fordin moottori. Ensimmäisellä kaudellaan Williams ei kerännyt yhtään MM-pistettä.[2][3][4][5][6]

Seuraavaksi kaudeksi 1978 Head sai valmiiksi Williamsin ensimmäisen oman auton, FW06:n, jolla saavutettiin lukuisista keskeytyksistä huolimatta parhaimmillaan jopa toinen sija osakilpailussa.[7][8][4][9] 1970-luku meni Williamsilla sarjan keskikastissa, mutta kaudella 1979 talli sai ensimmäisen voittonsa Britannian GP:ssä.[4][10] Seuraavalla kaudella Alan Jones ajoikin jo tallin mestaruuteen.[4][11] Williams uusi valmistajien mestaruuden seuraavalla kaudella ja Jonesin lopettettua uransa Keke Rosberg voitti kuljettajien mestaruuden yhdellä osakilpailuvoitollaan vuonna 1982.[4][12]

Turbokaudeksi Williams vaihtoi moottorinvalmistajakseen Hondan, joka oli vasta kehittämässä omaa turboahdettua moottoriaan.[13] Yhteistyö alkoi tuottaa kunnolla tulosta vasta kaudella 1986, jolloin Nigel Mansell miltei voitti mestaruuden, mutta talli sai tyytyä valmistajien mestaruuteen Alain Prostin juhliessa mestaruutta McLarenilla.[13][14] Seuraavalla kaudella Nelson Piquet johdatti tallin molempiin mestaruuksiin. Kaudeksi 1988 Honda siirtyi toimittamaan moottoreitaan McLarenille, jolloin Williamsin oli tyydyttävä Juddin moottoreihin, eikä talli pysynyt turboahdettujen kilpailijoiden perässä.[4][15]

Huonon kauden jälkeen Frank Williams ilmoitti tarvitsevansa uuden moottorintoimittajan, ja päätyi Renault'iin.[13] Renault oli ensimmäiset vuodet epäluotettava, mutta kun lopulta Renault sai moottorinsa kestämään, alkoi Williams jälleen dominoida F1-sarjaa. Williams voitti ajajien mestaruuden neljästi ja valmistajien mestaruuden viidesti 1992-1997 välisenä aikana.[13] Williams teki myös uuden ennätyksen ajamalla 24 peräkkäistä paalupaikkaa kausina 1992-93. Suurin takapakki Williamsille oli vuonna 1994 sattunut Ayrton Sennan kuolema San Marinon GP:ssä. Mansell, Prost, Damon Hill ja Jacques Villeneuve toivat mestaruuden Williamsille tuona aikana. Kaudet 1996-1997 olivat Williams-tallille sen F1-historian menestyksekkäintä aikaa, kun noina vuosina Williams saavutti kuljettajien MM-sarjassa kaksi ensimmäistä sijaa, sekä valmistajien MM-kultaa. Vuonna 1996 brittiläinen Damon Hill voitti maailmanmestaruuden ja kanadalainen Jacques Villeneuve saavutti kuljettajien sarjassa hopeaa. Vuonna 1997 oli Villeneuven vuoro voittaa henkilökohtainen maailmanmestaruus ja Hillin tilalle tullut saksalainen Heinz-Harald Frentzen saavutti puolestaan hopeaa kuljettajien sarjassa.[4][1][16]

Mestaruuskauden 1997 jälkeen pääteknikko Adrian Newey siirtyi McLarenille, ja Renault'n mielenkiinto F1:iä kohtaan laantui. Williams sai vanhentuneet Mecachromen moottorit käyttöönsä, eikä tallin menestys ollut merkittävää.[13] Myös vuodesta 1994 asti tallia sponsoroinut Rothmans-tupakkavalmistaja halusi mainostaa Winfield- merkkiään, ja siksi vuosia jatkunut sinivalkoinen väritys vaihtui puna-valkoiseksi. Williamsin kaudella 1998 käyttämä runko oli periaatteessa täysin sama kuin kaudella 1997, sitä oli vain muokattu vastaamaan kauden sääntömuutoksia, ja Mecachromen konekin vastasi suorituskyvyltään kauden 1997 konetta.[4][1]

Alex Zanardi ajamassa Winfield-Williamsia vuonna 1999 Kanadan GP:ssä. Tallin käyttämä punavalkoinen väritys kesti vain kaksi kautta.

Ensimmäinen kisa Australiassa antoi jo viittausta tallin sijoitusten heikkenemisestä Villeneuven sijoituttua vasta viidenneksi ja Frentzenin sijoituttua kolmanneksi yli kierroksen jäljessä toisena maaliin tullutta David Coulthardia. Sen jälkeen talli ylsi palkintokorokkeelle vain ollen kahdesti kolmas, jotka molemmat olivat Villeneuven. Kauden viidennessä kisassa Espanjassa Williamsilla oli huonoimmat sijoitukset aika-ajoissa sitten vuoden 1989, kun Villeneuven vauhti riitti vasta ruutuun 10 ja Frentzen oli vasta kolmastoista. Kauden päätteeksi talli sijoittui kolmanneksi merkkimestaruudessa 38 pisteellä mutta jäi selvästi Ferrarista, joka sai 133 pistettä, ja oli vain neljä pistettä edellä Jordania. Villeneuve ei mieltynyt tallin suorituskykyyn ja siirtyi uuteen BAR-talliin. Myös Heinz-Harald Frentzen sai tarpeekseen tallin huonosta suorituskyvystä ja siirtyi Jordanille.[4][1]

Kaudelle 1999 Williams sai Frentzenin tilalle Jordanilta tämän maanmiehen Ralf Schumacherin ja aikaisemminkin F1-sarjassa ajaneen italialaisen Alex Zanardin. Moottorit olivat Supertecin, ja auto oli suunniteltu kokonaan uudelleen. Vauhti ei silti edelleenkään riittänyt, ja talli sai jälleen vain kolme palkintokorokesijaa, jotka kaikki olivat Ralf Schumacherin saavuttamia. Alex Zanardi ei saanut kauden aikana yhtään pistettä. Merkkimestaruudessa talli oli vasta viides, pistein 35, ja oli sekä Jordanin että Stewartin takana. Kausi oli Williamsin koko 1990-luvun heikoin.[1][1]

Kaudella 2004 Williams herätti huomiota omalaatuisella keularatkaisullaan. Kuvassa Juan Pablo Montoya Yhdysvaltain GP:ssä

BMW:n tultua Williamsin moottoritoimittajaksi 2000 tallilla alkoi taas nousujohde. Tallissa ajoi monia lupaavia kuljettajia, kuten Ralf Schumacher, Jenson Button, Juan Pablo Montoya ja Mark Webber, ja talli olikin aika-ajoin kärkikahinoissa ja onnistui voittamaan muutaman osakilpailun, mutta ei onnistunut lyömään Ferrarin ylivoimaa.

Kauden 2005 aikana BMW ilmoitti yllättäen jättävänsä tallin moottoritoimittajan tehtävät. Vaikka Williams ja BMW saavuttivat yhdessä kymmenen osakilpailuvoittoa, moottorivalmistaja ei ollut tyytyväinen, koska se uskoi koneensa olevan tarpeeksi tehokas mestaruuksien voittamiseen. BMW päätti ostaa Sauber-tallin, joka kilpaili vuosina 2006–2009 nimellä BMW Sauber. Williamsille, jonka moottorisopimuksen BMW:n kanssa piti alun perin kestää vuoteen 2009 asti, tarjottiin mahdollisuutta jatkaa yhden kauden ajan BMW:n moottoreilla, mutta talli kieltäytyi ja alkoi etsiä välittömästi korvaajaa.[17]

Kaudelle 2006 Williamsin oli turvauduttava Cosworthiin. Vasta kaudella 2007 Toyotan toimittamilla moottoreilla Williamsin suorituskyky lähti jälleen nousuun ja talli sijoittui MM-taulukossa neljänneksi. Seuraavina vuosina menestys jäi laihaksi ja talli saavutti vain satunnaisia palkintosijoja. Toyotan vetäydyttyä F1-sarjasta kauden 2009 jälkeen, Williams joutui turvautumaan jälleen Cosworthin moottoreihin.[4][1] Talli ei vuosiin saavuttanut voittoa vuoden 2004 Brasilian kilpailun jälkeen; tuolloin kolumbialainen Juan Pablo Montoya juhli voittoa. Yhtenä Williamsin viime aikojen parhaista kilpailuista voidaan pitää saksalaisen Nico Rosbergin tallille ajamaa toista sijaa Singaporen GP:ssä vuonna 2008, jolloin hän jäi kilpailun voittaneelle Renaultin Fernando Alonsolle vain alle kolme sekuntia.

Kaudella 2010 tallissa kilpailivat kokenut brasilialainen Rubens Barrichello ja F1-debyyttinsä tehnyt saksalainen Nico Hülkenberg. Brasilian GP:ssä tallin autolla otettiin yllättäen paalupaikka, kun Hülkenberg ajoi itsensä vaihtelevissa olosuhteissa urallaan ensimmäistä kertaa paalupaikalle. Paalu oli tallin ensimmäinen lähes viiteen vuoteen. Talli saavutti 69 pistettä ja sijoittui MM-sarjassa kuudenneksi.

Kaudella 2011 Williamsilla ajoi toista peräkkäistä kauttaan tallissa jatkanut kokenut brasilialainen Rubens Barrichello sekä venezuelalainen Pastor Maldonado. Kausi oli yksi tallin huonoimpia. Abu Dhabin kilpailussa nähtiin tallin historian huonoin aika-ajo, kun tallin kuljettajat starttasivat lähtöruuduista 23 ja 24. Talli saavutti vain viisi pistettä ja sijoittui sijalle yhdeksän MM-taulukossa. Huhujen mukaan Kimi Räikkönen oli tekemässä paluun F1-sarjaan juuri Williams-tallissa. Räikkönen kävi neuvotteluja Williamsin kanssa mutta päätyi tekemään sopimuksen Lotuksen kanssa.[4][1][18]

Valtteri Bottas Williamsin ratissa kaudella 2013.

Kaudeksi 2012 Williams teki moottorisopimuksen Renault’n kanssa. Yhteistyötä Renault'n kanssa Williams odotti jälleen innokkaana ja varovaisen toiveikkaana, sillä Williams koki historiansa menestyksekkäimmät aikansa juuri silloin, kun Renault toimitti tallille moottorit. Tallissa odotetaankin, että yhteistyö Renault’n kanssa nostaisi Williamsin taas pitkän kuivan kauden jälkeen yhdeksi voittajasuosikiksi, ja Maldonado onnistuikin voittamaan Espanjan GP:n (tämä oli Williamsin ensimmäinen voitto kahdeksaan vuoteen). Muita palkintosijoja talli ei kaudella saavuttanut. Talli saavutti 76 pistettä sijoittuen sarjan kahdeksanneksi.

Kaudella 2013 tallissa ajoi suomalainen Valtteri Bottas ja Pastor Maldonado. Kausi oli Williamsin huonoin, ja se sai vain viisi pistettä, ja paras sijoitus oli kahdeksas.

Felipe Massa Williamsilla kaudella 2014.

Kaudelle 2014 uuden turboaikakauden alkaessa Williams vaihtoi Renault’n moottorit Mercedesin moottoreihin ja nimekseen Williams Martini Racing. Kausi oli selvästi parempi kuin edellisinä vuosina. Lotukselle siirtyneen Pastor Maldonadon tilalle tuli kokenut Ferrarilta siirtynyt Felipe Massa. Williams sai 320 pistettä ja sijoittui valmistajien MM-sarjassa kolmanneksi. Williams sai kaudella yhdeksän palkintosijaa.

Kausi 2018 alkoi Williamsilta erittäin heikosti. Kauden ensimmäisestä 9 kilpailusta heillä oli kasassa vain 4 pistettä. Heikommin kausi on alkunut vain 2013.

Lokakuussa 2018 Williams ilmoitti, että kaudella 2019 tallin toista autoa kuljettaa britti George Russell.[19] Myöhemmin julkaistiin Robert Kubican kilpakuljettajasopimus. Talli menetti kaudelle 2019 nimisponsorinsa, Martinin. Helmikuussa 2019 tallin nimi muutettiin virallisesti ROKiT Williams Racingiksi uuden pääsponsorin mukaan,[20] yhteistyö päättyi kauden 2020 talvitestien jälkeen.

Kausi 2020 oli MM-pisteiden osalta tallin historian huonoin, koska kuljettajat eivät keränneet kauden aikana yhtään pistettä (kauden 1977 auto oli Marchin valmistama).[21] 21. elokuuta 2020 talli myytiin 152 miljoonalla dollarilla Dorilton Capital -sijoitusyhtymälle, joka jatkoi perinteikkään tallin nimellä.[22] Samalla 6. syyskuuta 2020 Frank ja Claire Williams ilmoittivat jättävänsä tehtävänsä tallin johdossa. Joulukuussa 2020 tallin uudeksi johtajaksi nimitettiin Jost Capito.[23]

Kaudella 2021 George Russell ja Nicholas Latifi jatkoivat tallin kuljettajina.[24] Monacon GP:ssä talli ajoi 750 kilpailunsa F1-sarjassa. Talli saavutti kauden avauspisteensä Unkarin GP:stä, jossa Latifi ajoi kahdeksanneksi ja Russell yhdeksänneksi. Pisteet olivat tallin ensimmäiset sitten Robert Kubican ja Saksan GP:n 2019. Samalla tallin molemmat kuljettajat ajoivat pisteille sitten Italian GP:n 2018. Myöhemmin Sebastian Vettelin hylkäys nosti Latifin seitsemänneksi ja Russellin kahdeksanneksi. Belgian GP:n sateisissa aika-ajoissa Russell onnistui ajamaan toiseen lähtöruutuun, mikä oli myös tallin paras sijoitus aika-ajoissa sitten Pastor Maldonadon paalupaikan Espanjan GP:ssä 2012. Kilpailussa, joka jäi kaatosateen takia vain yhden kierroksen mittaiseksi, Russell ajoi toiseksi ja Latifi yhdeksänneksi. Palkintosija oli tallin ensimmäinen sitten Lance Strollin kolmannen sijan Azerbaidžanin GP:ssä 2017. Talli saavutti kauden aikana yhteensä 23 pistettä sijoittuen valmistajien sarjan kahdeksanneksi. Samana vuonna FIA palkitsi tallin Three Star Environmental Accreditation -palkinnolla saavutuksistaan ympäristön- ja ilmastonsuojelutyössä.[25]