Albertus Saksilainen

Albertus Saksilainen (lat. Albertus de Saxonia; n. 1320 – 8. heinäkuuta 1390) oli saksalainen filosofi, joka tunnetaan panoksestaan logiikan ja luonnonfilosofian alalla. Hän vaikutti Jean Buridanin ajattelun ja occamismin leviämiseen Italiaan ja Keski-Eurooppaan. Albertus toimi Halberstadtin piispana vuodesta 1366 kuolemaansa saakka.

Elämä

Albertus syntyi Rickensdorfissa lähellä Helmstedtia. Hänen isänsä oli maanviljelijä. Kykyjensä ansiosta Albertus lähetettiin opiskelemaan ensin Prahan ja sitten Pariisin yliopistoon. Pariisissa hän oli Jean Buridanin oppilas ja sai paljon vaikutteita tämän luonnonfilosofian ja logiikan opetuksista.

Albertus opetti Pariisissa vuosina 1351–1362. Vuonna 1353 hän toimi yliopiston rehtorina. Vuonna 1362 Albertus lähti paavi Urbanus V:n hoviin Avignoniin Rudolf IV Itävaltalaisen lähettiläänä neuvotellakseen Wienin yliopiston perustamisesta. Neuvottelut olivat menestyksekkäitä, ja Albertuksesta tuli yliopiston ensimmäinen rehtori vuonna 1356.

Vuonna 1366 Albertus valittiin synnyinhiippakuntansa Halberstadtin piispaksi, missä virassa toimiessaan hän käytti nimeä Albertus III. Piispana hän liittoutui Braunschweig-Lüneburgin herttuan Magnus II:n kanssa Hildesheimin piispaa Gebhardusta vastaan. Hän joutui Gebharduksen vangiksi Dincklerin taistelussa vuonna 1367.[1]

Albertus kuoli Halberstadtissa vuonna 1390.

Filosofia

Luonnonfilosofina Albertus jatkoi opettajansa Buridanin perintöä ja vaikutti pariisilaisen luonnonfilosofian leviämiseen Italiaan ja Keski-Eurooppaan. Tässä keskeinen oli Albertuksen kommentaari Aristoteleen Fysiikkaan. Se oli laajalti luettu, ja siitä tunnetaan lukuisia käsikirjoituksia Ranskasta ja Italiasta.

Myös Albertuksen kommentaari Aristoteleen teokseen Taivaasta oli vaikutusvaltainen, ja se syrjäytti lopulta Buridanin kommentaarin samasta teoksesta. Blasius Parmalainen luennoi siitä Bolognassa vuosina 1379–1382, ja myöhemmin se oli suosittu Wienissä. Myös teos Tractatus proportionum oli hyvin suosittu Italiassa.

Kolmivaiheinen impetusteoria Albertuksen mukaan.

Luonnonfilosofian alalla Albertus esitteli muun muassa kolmannen vaiheen Avicennan kaksivaiheiseen impetusteoriaan. Vaiheet olivat:[2]

  1. Alkuvaihe (kuvassa A–B). Heitetyn kappaleen liike on suoraviivaista impetusvoiman suuntaisesti. Impetusvoima on vallitseva, painovoima merkityksetön.
  2. Keskivaihe (B–C). Liikerata alkaa kaartua alaspäin suoralta linjalta, kun ilmanvastus hidastaa kappaletta ja painovoima alkaa vaikuttaa.
  3. Loppuvaihe (C–D). Painovoima vetää yksin heitetyn kappaleen alas, kun kaikki impetus on kulutettu loppuun.

Tämä teoria oli nykyaikaisen inertiateorian edeltäjä.

Albertuksen logiikan alan työt osoittavat vaikutteita Vilhelm Ockhamilaiselta, jonka kommentaarit "vanhaan logiikkaan" (logica vetus), toisin sanoen Porfyrioksen teokseen Eisagoge sekä Aristoteleen teokseen Organon, olivat Albertuksen lukuisien kvestio-muotoisten teosten (Quaestiones) kohteena.

Vaikka Buridan säilyi logiikan keskeisimpänä nimenä, Albertuksen teoksesta Perutilis logica tuli suosittu, koska se oli luonteeltaan hyvin systemaattinen ja kehitti edelleen eräitä occamistisen ajattelun keskeisiä puolia.

Teoksia
Questiones subtilissime in libros de caelo et mundo, 1492
  • Tractatus de quadratura circuli ("Ympyrän neliöimisestä")
  • Tractatus proportionum ("Suhteista"; painettu: Venetsia 1496, Wien 1971)
  • Perutilis Logica Magistri Alberti de Saxonia (painettu: Venetsia 1522, Hildesheim 1974)
  • Quaestiones in artem veterem ("Kysymyksiä vanhasta logiikasta")
  • Quaestiones logicales ("Loogisia kysymyksiä")
  • Quaestiones super Analytica posteriora
  • Questiones in Aristotelis libros Physicorum
  • Quaestiones in De caelo
  • Questiones in De anima
  • Questiones in De sensu et sensato - laitettu Albertuksen nimiin
  • De consequentiis ("Seurauksista") - laitettu Albertuksen nimiin
  • De locis dialecticis ("Dialektisista aiheista") - laitettu Albertuksen nimiin
  • Sophismata et Insolubilia et Obligationes (painettu: Pariisi 1489, Hildesheim 1975)
  • De latudinibus (painettu: Padova 1505)
  • De latitudinibus formarum
  • De maximo et minimo

Lähteet
  1. Albertus III (Osa 1, s. 542) Zedlers Universal-Lexicon. Arkistoitu 11.6.2011. Viitattu 24.3.2010.
  2. McCloskey, Michael: "Impetustheorie und Intuition in der Physik". Teoksessa: Spektrum der Wissenschaft: Newtons Universum, Heidelberg 1990, ISBN 3-89330-750-8, s. 18.

    Aiheesta muualla
    • Bautz, Friedrich Wilhelm: Albert von Sachsen Biographisch-Bibliographisches Kirchenlexikon. (saksaksi)
    • Biard, Joél: Albert of Saxony The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
    • O’Connor, John J. & Robertson, Edmund F.: Albert of Saxony MacTutor History of Mathematics archive. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.