Valkoinen-Niili

Valkoinen-Niili[1] on Afrikassa Ugandan, Etelä-Sudanin ja Sudanin alueella virtaava joki, joka yhtyy Sinisen-Niilin kanssa Niiliksi. Tarkkaan ottaen Valkoisella-Niilillä tarkoitetaan vain joen osaa Bahr el-Ghazalin yhtymäkohdasta pohjoiseen. Laajemmassa mielessä Valkoisen-Niilin katsotaan alkavan Victorianjärvestä, ja näin laskettuna se on 3 700 kilometriä pitkä. Toisinaan siihen kuuluvaksi luetaan myös Victorianjärveen laskeva Kagera.

Valkoinen-Niili
Valkoinen- ja Sininen-Niili
Valkoinen- ja Sininen-Niili
Alkulähde Victorianjärvi
Laskupaikka yhtyy Sinisen-Niilin kanssa Niiliksi Khartumissa, Sudanissa
Maat Uganda, Etelä-Sudan, Sudan
Pituus 2 300 km

Kun eurooppalaiset tutkimusretkeilijät 1800-luvulla etsivät Niilin lähteitä, päähuomio kohdistui Valkoiseen-Niiliin, koska juuri se alkoi seuduilta, joita pidettiin ”pimeimpänä Afrikkana”. Valkoisen-Niilin ja sen latvajokien lähteiden löytyminen tulikin symbolisoimaan eurooppalaisten tunkeutumista tuntemattomaan viidakkoon.

Victorianjärveen laskevat joet
Rusumon putous Kagera-joessa Tansanian ja Ruandan rajalla. Vasemmalla Tansania, oikealla Ruanda.

Kaikkein etäisin lähde, josta Victorianjärveen tulee vettä, on Luvironza-joki Burundissa. Se laskee Rurubu-jokeen lähellä Burundin Kayanzaa. Rurubu puolestaan laskee Kagera-jokeen, jonka huomattavin muodostuma on Rusumon putous. Kageran alajuoksu on rajana Ruandan ja Tansanian välillä.[2]

Ugandassa
Koskenlaskijoita Bujafalin putouksella Victorian Niilin alajuoksulla.

Victorianjärvestä alkava osa jokea tunnetaan nimellä Victorian Niili. Siinä on useita vesiputouksia. Vuonna 2009 Ugandan hallitus julkaisi suunnitelmat 750 megawatin vesivoimalan rakentamiseksi.[3] Maailmanpankki on myöntänyt lainan 200 megawatin voimalan rakentamiseen, mutta koska Uganda aikoo rakentaa suuremman, se joutuu rahoittamaan sen itse.lähde? Voimalan rakennustyöt aloitettiin elokuussa 2013, ja se piti alkuperäissuunnitelman mukaan ottaa käyttöön joulukuussa 2018. Käyttöönottoa on lykätty kahteen kertaan, ja tammikuussa 2020 sen ilmoitettiin valmistuvan joulukuussa 2020. Voimalan arvioidaan maksavan lopulta 1,7 miljardia dollaria, ja siitä suurin osa on rahoitettu Kiinan myöntämällä halpakorkoisella lainalla.[4]

Vähän ennen Albertinjärveä Victorian Niili kulkee seitsemän metrin levyisen laakson poikki, jossa on Murchisonin putous. Sitä kautta joki virtaa Itä-Afrikan hautavajoaman läntiseen haaraan, jossa se laskee Albertinjärveen sen itärannalta. Albertinjärvi sijaitsee Ugandan ja Kongon demokraattisen tasavallan rajalla, ja sen länsirannalla, Kongon puolella, sijaitsevat Siniset vuoret.

Murchisonin putous

Albertinjärvestä eteenpäin joen nimenä on Albertin Niili. Se erottaa Länsi-Niilin alueen muusta Ugandasta. Sen yli johtaa vain yksi silta, joka sijaitsee lähellä Albertinjärveä. Virran poikki kulkee moottorilautta Adjumanin ja Moyon kaupunkien välillä, mutta muutoin sitä pitkin kuljetaan vain pienillä veneillä ja kanooteilla.

Etelä-Sudanissa ja Sudanissa
Terässilta Valkoisen-Niilin yli Jubassa Etelä-Sudanissa.

Joki ylittää Ugandan ja Etelä-Sudanin rajan Nimulessa ja on siitä eteenpäin nimeltään Bahr al Jabal (”Vuoristojoki”). Bahr el Jabal oli aikoinaan myös alueella sijainneen valtion nimenä. Bahr el Jabalissa on useita koskia, ennen kuin se saapuu Suddin laajalle suoalueelle. Se laskee No-järveen, jossa se yhtyy Bahr el Ghazalin kanssa varsinaiseksi Valkoiseksi-Niiliksi. Bahr-el-Jabalista haarautuu Bahr el Zeraf -niminen pudas, joka sekin kulkee Suddin alueen läpi ja päättyy lopulta Valkoiseen-Niiliin.

Barh el Jabalin varrella ovat Etelä-Sudanin pääkaupunki Juba, joka on Niilin jokialueen eteläisin purjehduskelpoinen kohta, sekä Kodok, jossa vuonna 1898 tapahtunut Fashodan selkkaus merkitsi siirtomaavaltojen suorittaman Afrikan jaon päätekohtaa. Valkoinen-Niili ja Etiopiasta alkava Sininen-Niili yhtyvät toisiinsa Sudanin pääkaupungissa Khartumissa, ja niiden yhtymäkohdasta alkaa varsinainen Niili.

Lähteet
  1. Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 171. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
  2. White Nile Explained Everything.Explained.Today. Viitattu 21.12.2015. (englanniksi)
  3. CWEC should get the Karuma project New Vision. Viitattu 21.12.2015. (englanniksi)
  4. Julius Businge: Why Karuma Dam commissioning has been extended again The Independent. 29.1.2020. Viitattu 9.9.2020. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.