Albert Lindström

Albert Esaias Lindström (24. huhtikuuta 1853 Tukholma – 12. tammikuuta 1935 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä, urkuri ja kuoronjohtaja.[1]

Albert Lindström

Lindström opiskeli 16-vuotiaasta urkujensoittoa Gustaf Mankellin johdolla Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa. Hän sai oppiarvon urkujensoitossa vuonna 1872, mutta jatkoi yksityistunteja Wilhelm Heintzen johdolla. Lauluopetusta hän sai muiden muassa Fritz Arlbergiltä ja Julius Güntheriltä. Kanttorin arvon Lindström sai vuonna 1889. Hän työskenteli urkurina Blasieholmskyrkanissa vuosina 1871–1891 ja Pyhän Jaakobin kirkossa 1891–1926. Hän myös konsertoi usein urkurina kotikaupungissaan ja muualla Ruotsissa. Hänen ohjelmistoonsa kuuluivat muiden muassa Charles-Marie Widorin urkusinfoniat. Lindströmiä pidettiin aikanaan yhtenä maan johtavista urkuvirtuooseista, mutta hän jäi sittemmin nuoremman kollegansa Gustaf Häggin varjoon.[1]

Lindström toimi Stockholms Allmänna Sångföreningin kuoronjohtajana vuosina 1891–1897. Hänen oppilaidensa joukossa oli Otto Olsson, jonka ensimmäisen urkusinfonian hän kantaesitti vuonna 1905. Lindströmistä tuli vuonna 1905 pianojen ja harmonien myyntiyhtiö Gustaf Pettersson & Co. AB:n toimitusjohtaja. Hän jäi yhtiöstä eläkkeelle vuonna 1927. Lindström teki uransa aikana merkittävän työn useiden kristillisten toimijoiden laulukirjojen sovittajana ja julkaisijana. Hän teki eri kokoonpanoille sovituksia muiden muassa Oscar Ahnfeltin, Adolphe Adamin ja Conrad Nordqvistin teoksista.[1]

Lindström keskittyi säveltäjänä kirkkomusiikkiin. Hänen tuotantoonsa kuuluu urku- ja kuoroteoksia sekä soololauluja. Hän sävelsi uruille myös maallisen Högtidsmarsch-teoksen. Lindströmin teoksista erityisen tunnettu on Lina Sandellin sanoihin vuonna 1889 laadittu kirkkolaulu Jag kan icke räkna dem alla. Lindström sai Litteris et artibus -mitalin vuonna 1906, ja hänet valittiin vuonna 1919 Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi.[1]