Albert Finney

Albert Finney (9. toukokuuta 1936 Salford, Britannia – 7. helmikuuta 2019 Lontoo, Britannia[1][2]) oli brittiläinen näyttelijä. Hän sai useita alan huomattavimpiin lukeutuvia palkintoja ja oli viidesti ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi.

Albert Finney
Finney vuonna 1966
Finney vuonna 1966
Henkilötiedot
Syntynyt9. toukokuuta 1936
Salford, Britannia
Kuollut7. helmikuuta 2019 (82 vuotta)
Lontoo, Britannia
Puoliso
  • Jane Wenham ( 1957;  1961)
  • Anouk Aimée ( 1970;  1978)
  • Pene Delmage ( 2006)
Näyttelijä
Aktiivisena 1958–2012
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ura

Pohjoisenglantilaislähtöinen Finney aloitti näyttelijäopinnot stipendiaattina 1956 Royal Academy of Dramatic Art -teatterikoulussa[2]. Uransa hän aloitti teatterissa, jossa tuli tunnetuksi William Shakespearen näytelmissä. Pitkän ja arvostetun työuransa mittaan hän esiintyi vuosina 1960–2012 myös kymmenissä elokuvissa. Hän teki elokuvaläpimurtonsa 1960 elokuvan Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun pääosassa. Työväenluokkaisen nuorukaisen roolissaan Finney loi yhden parhaista ajalle tyypillisistä nuoren vihaisen miehen muotokuvista[2].

Finney sai viisi Oscar-ehdokkuutta voittamatta kuitenkaan kertaakaan. Parhaan miespääosan ehdokkaaksi hänet valittiin neljästi: Henry Fieldingin romaaniin perustuvasta elokuvasta Tom Jones – hulivilihurmuri (1963), salapoliisi Hercule Poirot'n roolista elokuvassa Idän pikajunan arvoitus (1974), Ronald Harwoodin nykynäytelmäklassikkoon perustuvasta Pukijasta (1983) sekä John Hustonin ohjaamasta elokuvasta Tulivuoren juurella (1984). Vuonna 2000 ensi-iltansa saaneesta Erin Brockovichista hän sai vielä parhaan miessivuosan ehdokkuuden.[3] Brittiläinen Bafta-palkinto Finneylle myönnettiin kahdesti: 1961 parhaana tulokkaana (Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun)[4] ja 2003 parhaana televisionäyttelijänä (tv-elokuva The Gathering Storm, Winston Churchillin rooli)[5].

Muita Finneyn tunnettuja elokuvia ovat muun muassa Myrskyävä sydän (1982), Big Fish (2003), Medusan sinetti (2007) ja Medusan perintö (2012) sekä äänirooli animaatiossa Corpse Bride. Hänen viimeinen filmiroolinsa oli 007 Skyfall, jossa hän näytteli James Bondin sukutilan riistanvartijaa Kincadea[2].

Shelagh Delaneyn käsikirjoittama elokuva Charlie Bubbles – haihattelija (1968) on ainoa, jossa Finney toimi pääosansa lisäksi myös ohjaajana. Televisionäyttelijänäkin hän aloitti jo 1950-luvulla. 1996 Finney esitti pääosan käsikirjoittaja Daniel Feeldin roolissa Dennis Potterin kahdessa viimeisessä televisiosarjassa Karaoke ja Kylmä Lasarus[3].

Yksityiselämä

Koko Finneyn uraa leimasi vastahanka establishmentia ja sen huomionosoituksia kohtaan. Hän kieltäytyi 1980 Brittiläisen imperiumin komentajan ja 2000 ritarin arvosta. 1960-luvun alussa hän hylkäsi pääroolitarjouksen David Leanin suurelokuvassa Arabian Lawrence (1962), syynä elokuvatähteyden vieroksunta.[2][6]

Alberty Finney oli kolmesti naimisissa. Tunnetuin puolisoista oli näyttelijä Anouk Aimée vuosina 1970–1978. Finney kärsi terveysongelmista pitkin 2010-lukua ja kuoli lyhyen sairauden jälkeen 82-vuotiaana helmikuussa 2019[2].

Lähteet
  1. Pulver, Andrew: Albert Finney, cinema's original 'angry young man', dies aged 82 The Guardian. 8.2.2019. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)
  2. Immonen, Petri: Albert Finney 1936–2019. Muistokirjoitus. HS.fi, 12.2.2019. Viitattu 12.2.2019.
  3. Schultz, Rick & Lang, Brent: Albert Finney, ‘Tom Jones’ Star Nominated for Five Oscars, Dies at 82. Muistokirjoitus. Variety.com, 8.2.2019. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)
  4. Film in 1961. Bafta. Viitattu 12.2.2019.
  5. Television. Actor in 2003. Bafta. Viitattu 12.2.2019.
  6. No Sir! Stars who refused honors CNN.com. 21.12.2003. Viitattu 8.10.2018. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.